keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Hyvää pääsiäistä, iloista juhannusta ja onnellista joulua!

Sain vihiä että blogiani käydään p-i-i-i-t-k-ä-ä-h-k-ö-i-s-t-ä päivitysväleistä huolimatta edelleen kurkkimassa joten laitetaas vaihteeksi jotain uutta esille.

Tai no uutta ja uutta, tämän koltun ompelin kummitytölle pääsiäisen aikoihin, joten onhan tuosta jo aikaa kun vappukin oli ja meni ja juhannus jo lähestyy :D


Mekon koko 68cm, kankaat puuvillaveloureita ja applikaatiovaikutteita vähän siletä ja täältä. Ainakin Me&I:lla on ollut jotain tipuvaatteita ja Lipfishillä noita irto-osia. Mekko oli tietääkseni jonkin verran käytössä keväällä mutta en sitten ole muistanut kysyä miten kesti pesua. Noissa applikaatioissa yleensä näet solmin langanpäät nurjalla yhteen mutta nyt noissa varpaissa leikkasin osan langoista vahingossa poikki ennen solmimista. Epäilen että ne voi nyt törsöttää aika rumasti näkyvillä. No, aikansa kutakin, eiköhän tämä ole jo jäänyt pieneksi.


Omille jälkeläisille ompelin kesäksi jokusen t-paidan mutta kuvia ei tullut pahemmin otettua. Ihan peruspaitoja ne onkin, kivoista kankaista vaan.


Pitkästä hiljaisuudesta huolimatta näpertelen edelleen kaikenlaista. Käsityöblogeista olen saanut vakavan starttiitis-tartunnan (tarkoittaa holtitonta uusien projektien aloittamista alvariinsa) ja nyt pakkailenkin juhannuksen mökkireissulle mukaan puikkoja ja lankaa niin että jos aloitukset ikinä valmistuu niin villatamineiden puolesta tarkenisi viipyä vaikka jouluun.



tiistai 14. helmikuuta 2012

Printteristämme kömpi dinosaurus

Liika yksitoikkoisuus käsityörintamalla teki tehtävänsä ja syttyi inspiraatio. Eli pakottava tarve ommella huisin hieno pehmolelu, mieluiten hirmuinen dinosaurus. Jonkin aikaa kärsin suuruuusharhasta ja uskoin piirtäväni tarvittavat kaavat itse, sitten järjenvalo alkoi kuitenkin pilkahdella (samaan tapaan kuin palovaroittimen toimintakunnosta kertova valo) ja selkeyden hetkellä käännyin kaikkitietävän Googlen puoleen. Niin löytyi Australiasta firma joka myy hienoja pehmoeläinten kaavoja netitse. Visan vinkaisua myöhemmin putkahti printteristämme tyrannosaurus. Tai no, piti sen ensin käydä leikkauspöydän ja ompelukoneen kautta mutta kuitenkin. Kyllä oli kätevää!


Saurus on ommeltu veloureista ja täytetty vanulla. Ohje suosittelee käyttämään raajojen täytteenä jotain muovirakeita mutta koska niitä ei ollut, enkä teidä mistä saakaan niin vanulla mentiin. Ilmeisesti ne rakeet olisivat painavampia ja muovautuvampia niin että saurus pysyisi paremmin jaloillaan, nyt se tuppaa ottamaan rennosti ja kellahtelee kyljelleen.

Itse ompelu oli yllättävän helppoa ja ohje selkeä. Ihan vinkkinä vaan että kannattaa pitää ne kaavan osat nuppineulattuna leikattuihin osiin kiinni, löytyy sitten ne oikeat kirjaimet ja muut kohdistuspisteet helpommin. Kaavan nähdessäni näet ensin ihastuin että "Olipas hyvä ostos. Tällaisia kaavoja en olisi itse ikinä osannut tehdä.". Sitten kauhistuin että "Mitenkäs näin monimutkainen palapeli oikein kasataankaan?" Ei se vaikeaa ollut sitten ollenkaan. Ihan vaikutuin siitä miten dino hiljalleen syntyi siinä silmieni edessä. Jossain vaiheessa lapsetkin kiinnostuivat prosessista, etenkin tyhjän sauruksen nahan täyttäminen vanulla kiehtoi heitä suuresti.


Niin, se hankalin vaihe oli ehdottomasti osien leikkuu kaavojen mukaan. Kaavat ovat aika kiemuraisia ja ohje neuvoo piirtämään ääriviivat ensin kaavan mukaan kankaalle. Varmasti hyvä vinkki mutta kun en omista kunnollisia merkkausvälineitä (tarviisi olla varmaan hyvä tussi tai sellainen liitujauhokynäkin voisi toimia). Ompelijan liidulla ei oikein saanut velouriin niin selkeitä ääriviivoja että niistä olisi ollut mitään apua. Kuvan mukaisilla välineillä sitten leikkelin. Tarkkuus oli ilmeisesti riittävä koska ommellessa ei tullut ongelmia.

Kaavalle tuli hintaa noin 10 euroa jota kyllä ostosta harkitessani pidin aika kalliina. Olen kuitenkin huomattavan tyytyväinen, sillä ilman kaavaa dinosaurus olisi todennäköisesti jäänyt kokonaan tekemättä tai siitä olisi ainakin tullut huomattavasti vaatimattomampi. Kaavan sai maksamisen jälkeen välittömästi käyttöön ja sitä voi itselleen tulostaa rajattomasti. Hyvää on myös että kaava säilyy tietokoneella mukavasti tallessa. Ohje oli selkeä ja malli huolellisesti suunniteltu. En siis koe maksaneeni turhasta. Voi tosin olla että jos inspiraatio ei olisi ollut niin pakottava olisi vastaava kaava ehkä löytynyt vaikka kirjastosta, mene ja tiedä sitten häntä.


Tuossa leikkuukuvassa on itseasiassa työn alla jo seuraava dinosaurus, mahanahkaa vain odotellaan postissa saapuvaksi. Ja älkääs nyt paheksuko, en ihan oikeasti tilannut kangasta saadakseni siitä pikkuruisen tilkun pehmoelukan mahaksi vaan tulossa on ihan muista syistä tilattu kangaspaketti jossa sattuu olemaan toivoakseni juuri sopivan väristä velouria, niih.

Ensimmäinen saurus on esikoisen oma, nyttemmin nimeltään Karhunsaalistaja ja asuu pikkuautojen parkkitalossa silloin kun ei saalista karhuja. Poika on yleensä suhtautunut varsin viileästi pehmoleluihin mutta tämän kaverin kanssa muodostui selvästi jonkinlainen side viimeistään siinä vaiheessa kun valitsimme yhdessä sopivaa nappi-helmi yhdistelmää silmiksi ja saurus sai luonteensa. Karhunsaalistaja on ollut valmistumisestaan asti mukana nukkumaan mentäessä ja päiväaikaankin välillä leikeissä (Jee, onnistuminen!). Teddykarhut sen sijaan ovat saaneet pysyä vanhassa roolissaan saaliseläiminä ja grillattavana.



maanantai 13. helmikuuta 2012

Horisonttia pukkaa


Neulekonehommia olen puuhaillut tässä talven aikana jonkin verran. Kaikista ei kuvia ole mutta voin vakuuttaa että mitään vallankumouksellista en ole saanut aikaan. Melkolailla suoraa ja simppeliä vaan, ihan tulee Pulkkisen konserninjohtajan horisontit mieleen.

Isoin tekele ehken tämä villapaita Miehelle. Ihan ite otin mitat ja piirtelin kaavan jonkin opuksen mukaan ja laskeskelin silmukat.


Rupesin sitten neulomaan tietty silloin kun Mies oli viikon reissussa ja kun valmista paitaa sitten sovitettiin niin se oli ihan liian lyhyt. Outoa sinällään kun se oli ihan sen mittainen kuin oli tarkoituskin ja teoreettisesti sen olisi pitänyt olla sopiva mutta ei vaan käytännössä sitten ollut. Mies koitti lohdutella että on se melkein sopiva jos hän pitää koko ajan kädet alhaalla... Voihan ne napapaidat sopia jollekin teinitytöille mutta kun kohdehenkilö on enempi tuommoinen karvainen köriläs niin purkaahan sitä piti. Saumat auki ja etu ja takakappaleet takaisin kerälle ja uusiksi. Oonko ees sitkee! Nyt paitaa voi käyttää mutta mua häiritsee se että kainalon seutuun tulee tukalan näköisiä ryppyjä kun paita on päällä. Mies ei niistä suostu valittamaan, pelkää kai mielenterveyteni puolesta sen verran. Olen jo saanut vinkin että hihan pyöriötä loiventamalla voisi rypyt kuulemma poistua, kokeilen sitä jos taas joskus innostun paidan neulomisesta.

Lanka Novitan Ticotico, hyvin luisti koneessa ja yllättävän kivan näköinen valmiina pintana. Vähän vierastan noita kirjavia lankoja mutta isossa pinnassa kapeahkot raidat asettuukin ihan mukavastai. Langanmenekki ehken kuusi kerää, en ole aivan varma, varastot kun ovat vähän epämääräiset ja laajahkot. Ticoticoa ostin Citymarketin tarjouksesta noin 2,5 eurolla kerä joten eihän tuo silleen kallis villapaita ollut, kärsivällisyyttä kysyvä vain.



Joulupukin matkaan lähti jokunen pari villasukkia Nalle-langasta, useampaa eri kokoa ja jonkinlaiset muistiinpanot niistä kaikista raapustin joten perussukan neulominen alkanee olla hanskassa.


Pojille koitin tehdä villahousuja. Esikoiselle sainkin jonkinlaiset aikaan. Malli on kyllä haarankohdalta jotenkin outo, vähän semmoinen haaremihousutyyppinen. Pystyy niitä kuitenkin käyttämään jos pakko on ja eiköhän ne tämän talven pakkaset ole jo nähty. Kuopus ei sitten saanut villahousuja kun lanka loppui kesken jälkimmäisen lahkeen. Kerran purin koko homman ja yritin raidoittamalla saada langan riittämään mutta ei se silti riittänyt. Aku Ankkailut sen sijaan riitti siinä vaiheessa minulle ja kaivoin viime talvena neulotut raitahousut kuopukselle käyttöön.


Kaikenmaailman takkuamisesta huolimatta neulekone ei ole toistaiseksi joutunut varaston perukoille vaan töröttää sitkeästi keskellä olkkaria. Tämän sisustuksellisesti kyseenalaisen asemansa se on lunastunut onnistumalla sukkien lisäksi tuottamaan ilman häröilyä myös pipoja. Tämän hetken päähinemuoti sopii mainosti yhteen koneneulontataitojeni kanssa: ensin neulotaan resoria kaksi kertaa valmiin resorin pituuden verran, sitten sileää tasona liian pitkän pipon verran, päätellään, ommellan sauma ja kiinnitetään resori kaksinkertaiseksi ja lopuksi kurotaan pipon huippu kiinni. Ja kas, on valmistettu LÖRPÄKEPIPO! (Kuvia näistä ei ole juuri tullut otettua, Artsin päässä oleva oranssi pipo on keskivertoa vähemmän lörpöttävä kun lanka loppui kesken...)

Horisontti alkaa n.5sekunnin kohdalla

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Pikku joulumekko

Pääsin ompelemaan lapsen mekon! Naapuriin syntyi marraskuun lopulla potra tyttövauva ja siitä sitten vauvalahjaa tuumailemaan. Lasten metsolan nettikaupassa hoksasin tuon piparikuvioisen joustofroteen ja sitä sitten tilailin. Ei se mitenkään erikoisen hitaasti tullut postissa mutta vauvojen päätähuimaavan kasvuvauhdin tietäen olin jo vähän huolissani ehdinkö sitä ommella kun halusin tehdä nimenomaan aivan pikkuisen (=56cm) mekon. Ja eihän tuo piparikuosin käyttöaikakaan nyt niin pitkä ole, melkoista sesonkitavaraa.



Niinpä sitten nopeutin valmistumisprosessia kaivelemalla arkistoistani valmiiksi piirretyt vauvan vaatteiden kaavat, joiden joukossa ei sattuneista syistä ollut yhtään mekkoa. Kietaisubodyn kaavasta sitten vapaasti sovelsin ja kun en ollut varma oisko sitä muuten tunnistanut mekoksi lisäsin helmaan resorista leikatun röyhelön. Kesken kiireimpien puuhien ompelukoneeseen iski aiemmin kuvattu tyyppivika ja se alkoi ommella pelkkää suoraa vaan. Onneksi siinä vaiheessa selvittiin jo  sillä suoralla ompeleella ja saumurin avulla loppuun asti.

Ottobre-lehtiä selaillessa olen aina haikaillut niitä hörsyläunelmasia ihanuusmekkoja ja meinannut että jos tytölle joskus pääsen ompelemaan niin niistä tuotoksista tulee varmasti aivan överi-imeliä (Oisko oma tasa-arvoisen 70-luvun jälkimainingeissa vietetty lapsuus aiheuttanut vähän patoumia? Silloin kun kuulemma pojilla ei ollut pyssyjä eikä tytöillä tiaroja.). Omille pojille ompeleminen on kuitenkin tainnut vaikuttaa jollain lailla hillitsevästi ja tämän prinsessaisempaan luomukseen en ainakaan näin ensiyrittämällä kyennyt :D

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Marraskuun harmaa

Melkein unohdin tämän villapaidan joka valmistui pari viikkoa sitten.


Projekti alkoi jo kesällä kun Neulovat Naapurit visiteerasivat läheisellä lammastilalla lankaostoksilla. Itse olin estynyt osallistumasta retkeen joten tilan tarkempi sijainti on minulle edelleen mysteeri. Lankaa kuitenkin sain minäkin. Tuollaista harmaan ruskeaa, kohtalaisen paksua ja varsin lampaisaa.

Tehtyäni ensin useamman mallitilkun ryhdyin rohkeasti neulomaan. Suunnitelmat olivat alkuvaiheessa hatarat mutta suureelliset. Jonkun tovin paidan helmaa neulottuani selkiytyivät sitten ajatuksetkin ja tajusin että kaavailemani mittavat kelttiläiset solmupalmikot olisivat olleet paitsi liikaa kyvyilleni myös langalle hivenen epäsopivia.

Yllätyin näet tämän tyyppiseen lankaan tottumattomana siitä että siitä neulottu pinta ikään kuin tasoittuu itsekseen. Yksittäiset silmukat sulautuvat yhtenäiseksi pinnaksi erittäin viehättävästi ja sileästä neuleesta tulee lähes yliluonnollisen tasaista. Hieno juttu mutta vaikuttaa myös niin että palmikot eivät erotu mitenkään terävästi.

Siispä täyskäännös suunnitelmiin ja turhat krumeluurit yli laidan. Päädyin lopulta neulomaan helmaan ja hihansuihin yksinkertaiset poikittaiset palmikkokaistaleet ja vielä niiden reunaan jonkinlaisen i-cordin. Jonkinlaisen siksi että en ole mokomaa ennen kokeillut enkä ole varma menikö se niin kuin piti. Paikoin jouduin lopuksi ompelemalla vähän kiristelemään reunusta vaan eiköhän tuo asiansa aja noinkin. Palmikkokaistaleet neuloin aina reunimmaisesta silmukasta suoraan paidan reunaan kiinni niin että niitä ei sentään tarvinnut ommella.

Kaula-aukon jätin tahallani väljäksi ettei paita vaan kutittaisi niskaa. Kun en muuta keksinyt niin neuloin vain  sileää sen verran että reuna kääntyy rullalle ja muistuttaa ulkonäöltään etäisesti noita helman ja hihojen reunuksia.  Kauluksen sisään sopii hyvin huivi jos rupeaa paleltamaan.


Mitoitus osui pituutta lukuun ottamatta kohdalleen. Kastelun jälkeen neuleesta tuli pidempi kuin olin ajatellut. Kotipaidaksi tämä on oikein hyvä mutta koska helma on liian pitkä takin alle ei tässä viitsi kylillä kuljeskella. Tai pitää hankkia pitempi takki. Paita on myös kevyt, painoa on noin 550 grammaa. Elikkä kun tilasin lankaa kaksi kiloa tarkoituksenani neuloa kaksi aikuisten paitaa niin taitaapa olla reilusti. Ei kyllä haittaa. Lanka on kivaa neuloa ja tosi lämpöistä käyttää.

Kunnon suunnitelman puuttuminen aiheutti huomattavaa edestakaisin soutamista ja huopaamista ja yleistä luovimista epämääräisyyksien karikoissa vaan kivahan siitä lopulta tuli. Yksinkertainen neulepinta on mielestäni todella kaunis, muistuttaa ajan harmaannuttumaa ja käytössä hioutunutta puupintaa väriltään ja elävyydeltään.

Iloinen

Kuopukselle kannattaa ommella. Hän tuli hyvin iloiseksi traktoripaidasta ja pehmeistä housuista.


Ottobren kaavoilla edelleen, paita Little Buddies, housut High Jump yksinkertaistettuna kylläkin. Jätin taskut pois osin laiskuuttani, piti saada nopeasti valmista nääs ja osin ihan siitä syystä että kohdehenkilö tykkää jemmata paperinenäliinoja taskuihinsa. Ja minä en ole vielä oppinut että kaikki lastenvaateidenkin taskut pitäisi tarkistaa ennen pyykkikoneeseen laittoa. Nimimerkillä Ei enää paperihitukatastrofeja, kiitos! Nyöriäkään en laittanut vyötärölle, riesaa vaan niistäkin. Pikkujäbä ei osaa niitä itse solmia eikä myöskään avata ja kun kaverin motto on "Mä itte!!!" ja auttaa ei saisi niin ihan kunnon kuminauha resorin sisällä estää konflikteja tehokkaasti.

Myös lakki aiheutti riemastusta ja onhan tuo aika hulvattoman näköinen :D


Kaavana se Muraveinik ja kangas päällisessä tuommoista pörrökarvaa kuten kuvasta näkyy ja vuorena ohutta fleeceä. Ei ole vaan oikein kelit olleet tälle sopivat vielä.



Esikoiselle ompelin kaapissa lymyilleestä pöllötrikoosta paidan. On se nyt jotensakin kelvannut vaan pitäisiköhän vaihtaa tuo pääntieresori kuitenkin mustaan?




maanantai 31. lokakuuta 2011

Ai ei kelpaa vai!

Uups! Ne teki sen taas! Molemmat pikkujäbät venähti pituutta loppukesästä yhtäaikaa maissinvarsien kanssa. Siis ompelemaan. Haastavaa hommasta teki se että esikoinen 5v on alkanut todellakin osoittaa merkkejä siitä että tajuaa 'vauvojen' vaatteiden ja 'isojen' vaatteiden eron. Että jos sille meinaa ommella niin ois paras kehittää ihan uusi tyyli.

Ensimmäisenä ompelin dinosaurustrikoon pois nurkista kuleksimasta.


Isomman paitaan tein hihaan t-rex-merkin.


Tämä paita kelpasi miten kuten isommalle. Pienempi oli ikionnellinen omastaan, julisti: "Hymin hyppiipomppii" ja hyppeli tiehensä.

Koska esikoisen vaatepula on akuutimpi, pienemmällä nyt sentään jotain päälle pantavaa on kun on perinyt veljensä vanhat, tein uuden yrityksen hahmottaa kehittyvän tyylitajun suuntaa. Traktoreita ken ties?


Ihan menneen talven lumia. Tai sen värisiä. Kellään tutullakaan ei oo keltaista rakua.

Mustaa joustista ja autoja? Ihan nappilistakin.


Mehtään meni. "Ihan mamma". Ei kelvannut.

Entäs pingviinit raitaresorilla?


Ai ei. No antaa olla sitten.

Uhosin ompelevani vain kuopukselle, hän kun vielä arvostaa luomuksiani.


Apinamies otti paidan ja kalsarit iloisesti vastaan.


Ilahduin iloisuudesta niin että ompelin vielä jämistä myssyn.


Pikkuveljen tyytyväisyys sai lopulta esikoisenkin hyväksymään muutaman tekeleeni koekäyttöön.




Kaikki kaavat Ottobre-lehdistä, ainakin Little Buddies (1/2010), Villi Viikinki (6/2010) ja Stripy Legs (6/2009). Koko isommissa 116cm (A on 112cm pitkä) ja pienemmissä 98cm (T:n pituus tuntematon, lienee liki 98 senttiä ihan oikeastikin). Myssy on Muraveinik-pipo lehdestä 4/2011, tuolla kaavalla aion yrittää tehdä talvimyssyjä pojille. Kaavan koot loppuu oikeastaan 50 senttiin mutta mun leikkuu- ja ompelutarkkuudella näyttää käyvän isompaankin päähän :)