torstai 31. joulukuuta 2009

Vuoden viimeiset

Vuoden 2009 viimeiset tekeleet. Ensin valmistuivat tumput kylmäkätiselle lapselle. Varret Nallea, kämmenosat Eskimoa ja huovutus pesukoneessa. Varsissa silmukoita oli 36, lankaa vaihtaessa kavensin pois kaksi silmukkaa per puikko eli kämmenosissa silmukoita 28.


Eilen sain valmiiksi nämä t-paidat. Pienempi on Ottobren malli Douple-T lehdestä 4/2009. Tyttöjen malli taas. Ja on se ehkä pojille vähän outo mutta ei voi olla niin vakavaa... Puhvihihat jätin kuitenkin tekemättä :) ja hihansuun kumpparipoimutuksen vaihdoin resorikaitaleeseen. Isompi paita on muokkailtu jostakin Suuren Käsityölehden kerrastopaitakaavasta pienemmän tyyliseksi koska Ottobren kaavassa ei  ollut tarpeeksi isoa kokoa.

Raitakangas on ihan vaan sitä raitatrikoota Myllymuksuilta vissiin ja tummempi college on Kangastukusta. Ja siinä on nyt niitä trakroreita (ja kyntöauroja) joiden perään on jo vähän kyseltykin.


Nyt kun nämä valmistuivat niin UFOja siirtyy ensi vuodelle vain kaksi; oman villapaidan tekele ja se tappotylsän tavis-t-paidan tuunaus joka on jo pikkuisen edennyt mutta aika outoon suuntaan. Yhden pari kerrosta aloitetun villasukan purin just pois ufotilastoja rumentamasta. Hamstrattuja kankaita ja lankoja siirtyy ensivuoteen sitäkin enemmän.

Ja äidille tiedoksi: UFO on yhtä kuin Unfinished Object eli keskeneräinen tekele.

Hyvää Uutta Vuotta!


Velourifarssi

Nämä ompelukset piti plokata jo aikaa sitten mutta jotenkin jäi. Olen sitä paitsi kertonut juttua jo livenä niin paljon että kaikki on sen varmaan kuulleet ja lopen kyllästyneet koko tarinaan. Eli kerta vielä kiellon päälle:

Ompelin pojalle velourhousut. Kaava sama kuin sammakkohousuissa mutta tikkaustakkuiluun kyllästyneenä vedin mutkat suoriksi ja teippailin kaavanosia yhteen turhanpäiväisten leikkaussaumojen välttämiseksi. Taskut kuitenkin päätin tehdä. Työ oli jo aika pitkällä, taskut kiinnitetty, sivusaumat ja lahkeen sisäsaumat ommeltu kun sitten haarasauman ommeltuani tajusin että olin mitannut taskun paikat pikkuisen pieleen; toisen kolme senttiä sivusaumasta ja toisen kolme senttiä haarasaumasta. Ei ollut sitten ihan symmetrisesti juu. Siitä sitten toista taskua purkamaan jolloin lahjekappaleen kankaaseen tuli reikä ja vielä toinenkin... Siinnä sitten kiroilin ja pähkäilin että koska kangasta vielä on jäljellä ei muuta kuin uutta lahjetta leikkaamaan.

Olin vielä itseeni tyytyväinen kun tajusin kääntää etulahkeen kaavan nurinpäin niin että sain yhteen sopivat lahjekappaleet.... Kunnes huomasin leikanneeni toisen vasemman lahkeen jossa ei alun perinkään ollut mitään vikaa. No kangasta oli vielä jäljellä yhden oikean lahkeen verran ja niin syntyivät nuo taskuttomat housut. Keljutti kumminkin että olin hyvää kangasta haaskannut yksiin housuihin kaksien verran. Fiksailin sitten niitä reiällisiä housuja ompelemalla irtiratkotun taskun toisen reiän päälle ja kaventamalla housuja haarasaumasta niin ronskisti että toinen reikä hävisisaumanvaroihin. Onneksi on laihanen poika. Ja sillä kahdet housut.


sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Sammakoita


Esikoislapselle housut ja paita. Molemmat Ottobren kaavoilla. Paita on taas se uusimman numeron Night Owls ja housut jostain parin vuoden takaa nimellä leikkaussaumalliset collegehousut. Paidassa kankaana apilakuvioista bambua ja housuissa ihan tavallista puuvillacollegea. Niin ja paidassa on resoreiden tilalla lycratrikookantit kun kaikki resorit oli jotenkin väärän sävyisiä. 


Noiden housujen tikkausten kanssahan takkusin ihan tosissaan eikä ne nyt mitkään kovin kauniit ole mutta käyttökelpoiset kuitenkin. Toi sammakko onnistui kyllä ihan ilman kiroiluakin. Piirsin sammakon ihan kaavapaperille ja ompelin sen läpi ompelukoneella. Taustalla on irtirevittävää tukikangasta joka kyllä teki ompelusta todella helppoa. Housujen tikkaukset on tehty limenvihreällä tikkauslangalla ja paidan sammakko ihan tavallisella mustalla langalla.

Paidan sammakko ei tietty hirveesti erotu mutta se onkin musta just hauska. Ainakin minä alan näet automaattisesti etsiä tuosta kankaasta nelilehtistä apilaa ja sitten löytyykin sammakko. Mulla on ihan omat huvini joo :D

Housuihin tuli sitten tällainen kotitekoinen kangasmerkki ruman tikkaus/purkujäljen peitoksi. Mustaan vinonauhan palaseen tikkailin ristiin rastiin vihreällä langalla ja ompelin housuihin kiinni. Oikein hyvällä tahdolla voisi luulla että sen on tarkoitus ollakin juuri tuollainen.



torstai 10. joulukuuta 2009

Aamunuttu


Yksi norsu lisää. Aamunuttu yöpukujen kaveriksi. Tämä päällä on hyvä syödä aamupalaa ja vaikka katsoa lastenohjelmia. Kaava Ottobre 6/07 'Hilda'-hupparimekko. Eli nyt niitä mekkoja sitten alko syntyä. Uhosin tässä taannoin että kun tytöille on niin paljon ihania mekkokaavoja ja -kankaita että kohta varmaan meiän pojat kulkee mekoissa kun äiti ei malta olla ompelematta.

No, oispa ollu kumman lyhyt mekko kun tähänkin sai lisätä pituuttaa ihan ronskisti. Olen ennenkin käyttänyt tätä kaavaa pojan huppariin ja hyvä on tullut. Ihan hyvin käy tommonen tunikamitta pojallekin. Nyt laitoin vetoketjun eteen ja lisäsin käänteet hihansuihin. Kangas on collegea, hupun vuori ja hihansuun käänteet samoja trikoita kuin yöpuvuissakin. 

Noista tähti- ja ruututrikoista ei paljon jäänyt jäljelle, muutama hassu ripsu vaan. Se ilahduttaa minua suuresti sillä epämääräiset kankaan jämämytyt vie yleensä enemmän tilaa kuin alkuperäinen pala ja pyörii iänkaiket nurkissa kun "ehkä siitä vielä voi tehdä jotain". Yleisesti ottaen olen aika hyvä poistamaan seuraavaa pula-aikaa odottavia romppeita mutta noita kankaan jämiä tuppaa kertymään.

Lapsi hyväksyi vaatteen päälleenkin ja totesi että se on "Pamempi". En tosin tiedä kuin mikä?




maanantai 30. marraskuuta 2009

Voi rähmä!

Ei se vaan suju se kaksoisneulalla ompelu. Oon tunnin takunnu yksien collegehousujen tehostetikkausten kanssa. Saldona kolme vääntynyttä neulaa (yksi kaksois ja kaksi tavallista), neljää erilaista tikkausjälkeä samoissa housuissa, akuutti tarve luovuudelle; kuinka peitän susiruman sotkun tyhjästänyhjättävällä kangasmerkillä, avattu ja pölyistä putsattu ompelukone sekä esikoislapsella uusien housujen sijaan huomattavasti laajentunut kiellettyjen sanojen varasto.

Voi valivalivali! Karmeeta jälkeä. Tämä postaus ihan vaan muistutuksena itselleni ettei minun pidä tikata kasoisneulalla, etenkään kontrastivärisiä tikkauksia. 

Ja muistutan samantien itseäni myös siitä ettei se vasaroitavien neppareiden käyttö onnistu multa suunnilleen ikinä. Jos ne kaikki piikit edes jää kiinni vastakappaleeseen niin sitten kankaaseen repeää kuitenkin reikä kun se hitsin neppari on liian tiukka avattavaksi ilman väkivaltaa. Aamupäivällä nimittäin haaveilin tekeväni kuopukselle bodyn ja siihenhän tarvii neppareita... Parempi tehdä paita niin kuin ennenkin.

Hyviä neuvoja ja myötätuntoa otetaan vastaan.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Yksi pieni elefantti ja toinen pieni elefantti


Yksi pieni elefantti aplikoitiin...

ja koska se oli hauskaa niin,

tehtiin sille vielä kaverikin.


Kaksi pientä elefanttia marssi näin, 


pyjaman rinnuksissa nukkumaan päin...

Kankaat Eurokankaasta, kaavat uusimmasta 6/09 Ottobresta, malli Night Owls. Ei muistuta paljonkaan lehden yöpukuja, värit on niin erit. Kaupasta ei löytynyt mitään raflaavampaa siinä ajassa minkä siellä pystyi viettämään kun mukana oli mies ja kaksi lasta. Vaikka aika lutuiselta tuo meidän vauhtiviikari näyttää tämmösessä hemppispyjamassa. Nämä ovat siis kokoa 104cm ja tarkoitettu kolmevuotiaalle.

Ja onhan näissä ohjeeseen nähden muutama muukin poikkema kuin väri. Resoria mulla ei ollut enempää ja koska tajusin kauhukseni asuvani paikkakunnalla jossa ei ole kangaskauppaa, mentiin sillä mitä oli. Hihansuu- ja lahjeresorit on molemmat liian lyhyet mutta kompensoin sitä tekemällä kangasosioista pidemmät. 

Samoin ohjeen mukainen tasosauma epäilytti kovin ja ompelin ihan tavallisesti vaan. Ja pääntieresori on myös kiinnitetty mielestäni helpommalla tavalla mutta taidan seuraavan tilaisuuden tullen ottaa härkää sarvista ja opetella sen toisen tavan.

Niin ja sit helmakin on ommeltu jousto-ompeleella koska olen tähän asti kovasti karsastanut kaksoisneulan käyttöä kun mulla aina joko katkeaa lanka jo ommellessa tai sitten valmiista tikkauksesta ja sit koko juttu purkautuu.

Ja tarkimmat ehkä jo huomasivatkin etteihän nuo norsut ole mitään pöllöjä. Että on se vähän sinne päin mutta ei kovin paljon. Kutsutaanko tätä nyt sitten luovuudeksi vai kyvyttömyydeksi noudattaa annettuja ohjeita?

Ompelin lisäksi itselleni tälläisen tappotylsän tavis-t-paidan.

                           

Ottobren kaava tämäkin, numerosta 2/2007. Halusin kokeilla vaihteeksi jotain muuta kuin Suuren Käsityölehden kaavoja ja tässä oli hyvin lupaavan kuuloinen ohje miten kangasta sopivasti syöttämällä saa lisää tilaa pyöreälle rinnalle. No, mun ompelutarkkuudella se syötösvara oli jo kadonnut jonnekin kun siihen asti pääsin. Istuu yhtä keskiverto kehnosti kuin mikä tahaan t-paita mulle. Ilmeisesti pyöreä ei edes ole sama asia kuin pelkästään ...hm... 'uhkeahko', joten täydellinen t-paita on vielä hakusessa. Sen ilmiintymistä odotellassa voinen paremman puutteessa käyttää tätäkin kaavaa.

Tätä ommellessa tein yrityksen ohjeen mukaiseen pääntien huolitteluun ja pieni toivon kipinä siitä heräsi. Jos vaikka ensi kerralla leikkaisi kaitaleen holellisemmin ja tikkaisi i-i-i-i-h-a-n rauhassa ja hissuksiin niin ehkäpä se toimisi. Nyt paita on kuitenkin tuomittu kokemaan suuren metamorfoosin tylsyytensä vuoksi kunhan vaan keksin mitä sille tekis. Pari ideaa on, mutta ne on lähinnä outoja, ei yhtään kuuleja.

Ja lopussa kiitos seisoo, nimittäin Annelle joka jakoi kanssani tämän tiedon jyvän: "Kaksoisneulalla ommellassa langoita langat niin että ne kulkevat eripuolilta langankireydensäätölevyä ja niin että vain toinen lanka kulkee viimeisen neulaa edeltävän vipstaakin läpi." Johan alkoi pelittää. Puseron tikkaukset on tehty kaksoineulalla.







Posted by Picasa

maanantai 23. marraskuuta 2009

Loistavan mustaa







Musta on uusi neonkeltainen. Ostin mielestäni hienon mustan toppatakin jossa sitten tietenkään ei ole yhden ainutta heijastinta kiinteänä. Koska liikun autolla itsekin niin tiedän mimmoisia puusilmiä siellä ratin takana voi olla ja että jalankulkijaa ei näillä keleillä mitenkään helpolla havaitse edes siellä katuvalojen valheellista turvaa luovalla alueella saati sitten haja-asutusalueiden melkein ikuisessa yössä. 

Ne pikkuiset roikkuvat heijastimet on ihan yhtä tyhjän kanssa ja jäävät vielä jatkuvasti johonkin kiinni ja repivät takin jos ovat kiinni hakaneulalla ja häviävät jos ovat kiinni sillä uusmuotisella muoviklipsulla. Ne neonkeltaiset huomioliivit on kyllä tehokkaat mutta turhamaisuuteni ei anna periksi käyttää niitä muuten kuin ehkä lenkkeillessä.

Koska heijastinkangasta saa myös mustana (tosin aivan hirmuiseen hintaan), ompelin tämmöisen heijastinhärpäkkeen. Käsityöllisesti tämä on aivan hirveä räpellys ja varmasti sievemmän ja paremmin istuvan saisi hetken tuumaamisella aikaan (joku muu siis). Leikkasin vaan kahdeksan senttisiä kaitaleita ja ompelin yhteen. Kiinnittimenä tarranauhaa. Metrisestä heijastinkankaanpalasta näitä tulisi varmaan 3-4 ja jämiä jäisi vielä jäljelle. Niin että ei se silleen niin kauhea hinta ole autonallejoutumattomuudesta.

Ei pahasti pistä silmään mustan takin päällä ja taittuu näppärästi taskuun sopivaksi.

Ja johan rupes näkymään!


P.S. Anteeksi huonot kuvat ja törkyinen piha... 

maanantai 9. marraskuuta 2009

Hush Puppies

Posted by Picasa




Hiljaiset huopatossut esikoislapselle. Meillä ei todellakaan ole lattialämmitystä joten tossut tai villasukat ovat mitä tarpeellisimmat asusteet. Esikoislapsi vaan on toivottoman jalkinekielteinen. Hän viipottaisi näköjään mieluiten kesät talvet 'varpainjaloin'. Minä tietysti poden jatkuvaa huonoäiti-kompleksia lapsen kylmien varpaiden takia. Siksipä neuloin hupaisat tossut. 

Ohje löytyi Ravelryn kautta täältä. Samankaltaiset tossut olen itse saanut mummoltani lahjaksi joten ohjetta löytynee muualtakin. Neulotaan vaan aina-oikealla erivärisiä neliöitä yhdeksi pötkyksi, lisätään yhdet neliöt ikään kuin sakaroiksi ja ommellaan ohjeen mukaisessa, aivot nyrjäyttävässä järjestyksessä tossuiksi.

Lankana Novitan Huopanen. Puikot numero 6. Silmukoita aloituksessa 14, pesukoneessa 40 asteessa huovutuksen jälkeen sopivat hyvin 3-vuotiaalle  jonka jalka on noin kokoa 28.

Inspiraatio iski varoittamatta hetkellä jolloin käsillä oli vain noita nuivan värisiä lankoja mutta nappikoristeiden kanssa niistä tuli kuitenkin ihan kivat. Poika oli itse toivonut aiemmin 'hiiviö'-tossuja mutta on nyt kelpuuttanut nämä silloin tällöin jalkaansa. Kylmien varpaiden ongelma ei kuitenkaan vielä ratkennut kokonaan ,vaan kai ne on joskus ne hirviötkin neulottava. Ja näihin pitää laittaa jotkut liukuesteet pohjaan. Vauhdikas lapsi kun on huopatossuissa jatkuvaan pyllyllään. Tässä taannoin kuului tumpsahduksen jälkeen lattianrajasta: "Täällä on ihan tosi liukasta." ja hyvin tuohtunut lisäys: "Onko koi'at kakannu?"




torstai 29. lokakuuta 2009

Pisara

Nyt se on valmis! Ja valokuvattukin lopulta. Ainakin jotenkin.

Pisara by Mari Muinonen,Twist Collective spring 2009

Lanka Drpos Silke-Alpaca

Puikot nro 4

Langan menekki ? täysi mysteeri. Pitäis punnita kun en yhtään muista montako ostin niitä naurettavn pieniä 50 gramman nöttösiä. Juuri mitään ei kyllä jäänyt jäljelle.

Lankana käytin Dropsin Silke-Alpacaa koska ohjeen alkuperäinen lanka olisi pitänyt tilata jostain netin syövereistä (mitä sinällään pidän kyllä kätevänä tapana tehdä ostoksia) ja olisi maksanut maltaita (paljon suurempi haitta). Dropsia sai live-kaupastaja ja oli 40 prosentin kamppanjatarjouksessa. Langassa oli sama määrä metrejä per 100 grammaa kuin alkuperäisessäkin ja materiaali alpakka/silkki kun alkuperäinen oli vissiin villa/bambu. Pähkäilin siis että pitäisi luontua. Alkuperäistä lankaa en ole kuitenkaan koskaan hypistellyt. Tässä tekeleessä epäilyttääkin nyt että mahtaneeko muuntua käytön myötä mekoksi. Tuntuu tosi painavalta ja venyvältä. Hihat nyt on tuosta poikittaisesta joustinneuleesta johtuenkin jo tosi venyvät.

Muuten kyllä tykkään kovasti. On mielestäni kaunis ja pehmoinen päällä. Malli oli mielenkiintoinen mutta yksinkertainen neuloa. Joitakin ohjeen kohtia kyllä piti tahkota uudelleen ja uudelleen ja välillä purkaakin kun olin tajunnut aina jotain väärin.

Esimerkikis tuo hihojen rannekkeiden ompelu oli mulle melkein ylivoimanen pähkäiltävä. Aukeshan se sitten kun pääsin mökiltä verkon ääreen ja guuglasin. Sitten tunsinkin itteni ihan tumpeloksi kun en ollu heti tajunnu... Ohjeen seuraamisessa hankalinta oli tietynlainen epäkronologisuus, piti seurata monta ohjeen kohtaa yhtäaikaa ja pysyä selvillä missä kohtaa entistä vaihetta pitää aloittaa jotain uutta. Palmikkokaavioita jännäsin etukäteen mutta ne olikin aika helpot kun rupesi hahmottamaan miten kuvio alkaa syntyä.

Niin ja olihan mulla ihan omat ongelmani tuon ohjeen kanssa. Meiltä hajosi printteri jo aikaa sitten silleen että se jätti aina osan sivua tulostamatta. Arvailun varassa meni melko hyvin tuonne palmikoihin asti mutta sitten piti lähteä printterin ostoon kun ei mieskään tykänny että koko ajan istun koneen ääressä neulomassa. Ja sitten oli tietty ne tyypilliset asennuskuviot että puuttuu johtoa ja vipstaakia ja silleen. Tän neuleen ansiosta meillä on nyt lopultakin toimiva printteri! Tosin vaan mustavalko.

Koko olisi ehkä voinut olla yhden numeron pienempikin. Rupesin näet harmikseni ( ;) ) laihtumaan tätä neuloessani. Neulominen estää napostelua yllättävän tehokkaasti kun ei viitsisi päästää puikoista irti sen vertaa että ehtisi kahvia hörpätä... 


torstai 22. lokakuuta 2009

Askarteluja

Olen juhlallalisesti ottanut päämäräkseni innostaa ja harjaannuttaa esikoislasta kädentaidoissa. Ollaan siis askarreltu yhdessä 3v:n kanssa. 

 Tehtiin kivipeikkoja. En voi suositella sillä kivien liimaaminen yleisliimalla ei ole ihan helppoa. Lisäksi nyrkin kokoiset kivet voi olla pelottava materiaali uhmaikäisen käsissä etenkin sisätiloissa. Lopputulos on kuitenkin aika symppis.

Takarivistä vasemmalta lukien: Erikeeper-räkää kuolaava peikko, Kotiäiti-peikko, Kyttyräselkä ja Gerhard Rihmakallo

Lähikuva Rihmakallosta, huomaa hurja karsastus :D


Muumilaaksoa tehdessä meillä oli aika selvä työnjako; lapsi maalasi (askartelumaalilla ja ISOLLA pensselillä niin kuin Puuha Pete) ja lotrasi pullon kimalleliimaa puroon ja mereen, äiti leikkasi, liimasi ja viimeisteli. Taisin aika paljon päsmäröidä ja rajoittaa lapsen luovuutta. Nyt olen itsekseni miettinyt että miksei muumitalo voi olla kaikenkirjava ja kukilla päällystetty? Mieluista puuha näytti silti olevan lapsellekin, väitti kiven kovaan näkevänsä muumit ikkunassa. Tänä aamuna muumilaaksoon iski odottamaton trombi ja nyt rakennukset (se toinen on uimahuone) ovat lennelleet teille tietymättömille. 

Muumilaakso oli yllättävän kiva projekti ja tätä varmasti kehitellään vielä tulevina vuosina. Voisi tehdä just tuolleen pienehkölle alustalle palan kerrallaan niin että ne voisi sitten yhdistää vierekkäin isommaksi kokonaisuudeksi esim. Nuuskamuikkusen leirin, Hemulin puutarhan, rannan ja ehkä jopa Mörön omassa huurteisessa maailmassaan...

Minä tykkään muumeista.

Kynttilälyhtyjen maalaaminen oli lapsen ehdoton suosikki ja mikä ettei näitä voisi tehdä toisenkin satsin vaikka joulun väreissä. Ovat ihan somia. Näissä oli teemana syksyn värit ja vinkkinä voisin sanoa että jos maalari on samaa ikäluokkaa kuin meillä (siis lapsi 3v) ja yhtä innokas, voi olla hyvä rajoittaa kerralla saatavilla olevien värien määrää  muutamaan kivasti yhteen sopivaan sävyyn ettei lopputulos ole  pelkkää ruskeaa. Maalattiin askarteluväreillä, jälki on niin paljon komeampaa kuin vesiväreillä vaikka riskaabelimpaahan se on sotkun puolesta.

No. Satunnaiset lukijani. Antakaas nyt parhaat vinkkinne mitä askarrella kolmevuotiaan (pojan) kanssa? Jotain semmoista missä melko vaatimattomillakin hienomotorisilla taidoilla saisi aikaan jotain oikeasti kivan näköistä? Traktoreihin ja puimureihin liittyvät ideat ovat erityisen tervetulleita.


sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Haiku

Tällaisena päivänä,

ihminen tarvitsisi

värikkään villapaidan

Minulla on

mustat lapaset.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Kädettömät

Muutama peruslapanen esikoislapselle. Neuleguru E. Zimmermanin viisasta neuvoa noudattaen peukalo on tehty sivusaumaan. Lapasista puuttuu siis kätisyys eli ei  ole erikseen kämmenpuolta ja selkäpuolta. Lapaset kuitenkin tuppaa lapsella menemään vääriin käsiin. 

Zimmerman neuvoo myös neulomaan lapselle kolme lapasta kahden sijaan. Asenne tuntui turhan fatalistiselta joten neuloin neljä lapasta elikäs kaksi paria. Vai oliko tämä vain vielä fatalistisempaa?

Lankana Nalle, puikot 2½, aloituksessa 36 silmukkaa. Ainut ihan peruslapasesta puikkeava juttu on joustin jonka neuloin 2 nurin 1 kiertäen oikein.

Lisäksi sukat, joihin koitin tehdä vähän koristeraitaa sivuun.

En vaan yhtään ajatellut miten se käyttäytyy kärkikavennuksissa ja pitkällisen pähkäilyn jälkeen se käyttäytyi näin:


Vireillä olevalle Isolle Neuleelle kuuluu hieman huonoa. Pusero oli edennyt jo niskaan asti kun kävi ilmi että jokin ei täsmää. Purkamisen jälkeen täsmäämätön kohta löytyi toisesta hihasta noin viisi senttiä kainalon alapuolelta. Nyt vain odotellaan rauhallista neulomishetkeä että työn saisi setvittyä raiteilleen ja uudelleen vauhtiin. Voi jonkin aikaa mennä odotellessa...

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Hulahdus

Esikoislapsi hulahti. Nappasi keskeneräisen neuleen ja juoksi ja pyöri sen kanssa ympäriinsä.

Tuosta oli tulossa vauvalle kauluri sen Dumbo-myssyn pariksi. Mutta nyt ei kyllä huvita pätkääkään. Tuo onneton maitolanka kun menee jo ihan itsestäänkin hirveään myklyyn vähän väliä, saatika sitten kun sitä tahallaan hämmennetään noin. Ja siitä paljastui eräs hyvin maitomainen ominaisuus. Tekele oli automatkalla mukana samassa käsilaukussa vesipullon kanssa. Vesipullo sattui vuotamaan laukkuun ja en heti muistanut panna neuletta kunnolla kuivumaan. Siis vähänkö se haisi karmealta! Ihan pilaantuneelta maidolta. Yökötti koko loppu päivän se haju.

Taidan nakata tekeleen ja koko langan roskiin ja lähteä tämän projektin pariin:

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Hanurihattu


Dragspelsbasker, design Östergötlands Ullspinneri
Lanka: Visjö

Langat tähän olivat matkamuisto Uppsalasta, samoin ohje, jonka sai lankoja ostaessaan mukaan. Baskeri valmistui  jo heinäkuussa mutta en ole saanut esiteltyä sitä aiemmin. Tämä oli mukava autoneule kesän matkoilla;  varsin yksinkertainen ja pyöröpuikoilla neulottavissa.  Kaksi lankakerääkin olivat kohtuullisella vaivalla hallittavissa. Hieman huonoa tuuria minulla ilmeisesti oli värin liukumisen suhteen, raidat olisivat voineet olla selkeämmin aina yhtä väriä.


Myssy on muuten erinomaisen mukava päässä! Pysyy napakasti paikoillaan ja lämmittää vähintään tarpeeksi. Mieskin tuossa mallaili sitä itselleen ja muuttui ihan tunnistamattoman ituhipin näköiseksi. Oli kuulemma hyvän tuntuinen hattu. Pitäisköhän tehdä sille oma vähän hillitymmissä väreissä, niin kuin tässä blogissa on tehty.