sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Pipojen pikkumusta

Valmistui tämä:

Pahoittelen kökköä kuvaa. Oman pään kuvaaminen sivulta tai takaa päin on hieman hankalaa enkä saanut ketään muuta kuvaa ottamaan.

Kapistus on Rinsessapipo Ullasta 03/06.  Lankana kaksinkertainen musta Drops Alpaca. Mallineule on hauskaa ja joutuisaa kolmenslmukan valepalmikkoa. Silmukoita on jonkinverran vähemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa. Voi olla että pipo on hieman liian korkea, se yltää tuolleen arveluttavasti niskan päälle, mutta en kyllä uskalla sitä purkaa. Jos en vaikka saakkaan neulottua sitä uudelleen kasaan olen taas ilman säällistä päähinettä. Ehkä joskus myöhemmin kun omistan useampia kelvollisia päähineitä.

Odotukset pipoa kohtaan ovat suuret, sen olisi tarkoitus ratkaista pahimmat asusteongelmat kertaheitolla. Musta kaulahuivi ja mustat (nahka)hanskat löytyivät ennestään joten setin täydentäminen mustalla, eleettömällä pipolla tuntui helpolta tavalta edistää Asusteprojektia.

Hieman surkuhupaisaa tässä on se että ensisilmäyksellä uusi pipo muistuttaa väriltään ja muodoltaan kovasti tätä North Icen pipoa, jonka käyttämisestä olen tuntenut suurta tyylillistä alemmuutta ( kulkea nyt jatkuvaan kaupanpäällisiksi saadussa urheilupipossa, Hankkijan lippiksessäkin olisi paljon enmmän tyyliä). Tiedänpähän nyt ainakin itse että päähineeni on aistikkaasta materiaalista käsityönä valmistettu uniikkikappale... Kukaan muu tuskin huomaa merkittävää eroa entiseen.

Tätä neuloessa kokeilin myös uusia puikkoja. Ja onko niillä Addeilla sitten jotain eroa tavan puikkoihin? No, ainakin neulomiskokemus oli ihan eriluokkaa kuin sen valkoisen kukkahörsöpipon teko (en ole muuten kyennyt poistumaan kotoa se päässä, tulee identiteettikriisi). Tällä kertaa puikot olivat oikean mittaiset, puikkojen kärjet sormenpäille paljon hellemmät, langan pehmeys ja syvän musta väri korostivat puikkojen teräksen kiiltoa. Aah... jopa puikkojen kilinä oli sointuvampi. Ihan toista kuin epämieluisan jämälangan neulominen sormenpäät kipeinä liian pitkillä tylsän harmailla ikivanhoilla ties millä puikoilla. Erosta suurin osa lienee siis mielikuvien tasolla, yhtään ei kyllä ostos kaduta vaan lisää pitäis saada.


Niitä epämieluisia jämälankoja vaan olis kaapissa kassillinen. Nyt kun valaistuin materiaalin ja työvälineiden merkityksestä nautinnolliselle käsityöelämykselle inspiroiduin kokeilemaan langan värjäämistä karamelliväreillä. Ohjeet löysin taannoin Ullasta. Hauskaa hommaa ja aika komeita sinisiä syntyi. Väri ei ole tasainen, mutta ei sen pitäisi haitata siinnä mitä suunnittelen näistä tekeväni.




sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Parasta Upsalassa


Seuraa hieman ilmaista mainosta. Lohikäärmepipon puuttuvia lankoja hakiessa nappasin kuvan Upsalan parhaasta kaupasta. Jo ensimmäisellä viikolla vieraalla maalla päädyin jonkin magneetin vetämänä lankakauppa Yll&Tyll:iin. Materiaaleja ja värejä löytyy joka lähtöön, tunnettujen lankamerkkien lisäksi valikoimissa on myös muutamia erikoisuuksia, kuten kaupan omat pellavalangat. Tarjontaa voi ihastella otsikon 'Garner/Lin' takaa.

Tässä pala ruotsalaista katukuvaa. Ei ihan yhtä värikästä kuin lankakaupan hyllyillä... Saamani vaikutelman mukaan suurin osa ihmisistä täällä pukeutuu mustaan ihan siinä pelossa että saattaisivat muuten vahingossa erottua massasta. Onko tämä mustan paljous sitten enää edes tyylikästä. Yhdenmukaisuuden huomasi myös suomesta vierailulle tullut äitini, joka vilkaisi kerran ympärilleen ja piilotti äkkiä aniliininpunaisen kaulahuivinsa harmaan takin sisälle :D. Ihan turhaan painavat täällä henkkamaukan kuvastot nelivärisinä...

Koska en ole saanut mitään uutta valmiiksi, esitellään yksi vanha työ ettei mene ihan asiattomaksi koko postaus. Kierrätyspyjama esikoiselle äidin vanhoista t-paidoista:

Raidallinen kangas on ehkä aavistuksen tyttömäistä, mutta koska se palveli uskollisesti huiman 10 vuoden ajan alkuperäisessä muodossaan maripaitana ennen saumojen reikiintymistä, suotiin sille vielä uusi elämä tässä projektissa. Sammakkoaplikaatioiden malli on Suuresta Käsityölehdestä, sammakoiden silminä pienet nepparit. Kumpikaan kangas ei yksinään riittänyt pitkiin hihoihin, siksi tälläiset 'valehihat'.

Ja ilouutisia! Lapsi suostui laittamaan pipon päähänsä. Jotkut ymmärtämättömät ovat luulleet tätä papukaijahatuksi :(

Näin veikeältä näyttää:

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Dragon Quest- osa 4 Kelvollinen tulos ja yllättävä takaisku

Pipo tuli pyykkikoneesta, mielestäni onnistuneena. Aikani sitä ensin venyttelin mittoihinsa ja yritin sitten lapselle sovittaa. Kaksivuotias kieltäytyy hyvin päättäväisesti mutta kohteliaasti laittamasta sitä päähänsä. "Ei kiitos", hän sanoo. Taitaa lapsella olla parempi maku kuin äidillä. Poseeraamaan joutui isäntä jolla on pipoon väärän kokoinen pää.

Tuo harja olisi saanut olla kulmikkaampi, mutta kun en viitsinyt googlata miten semmoisia kolmioita oikeesti virkataan niin saan taas ihan itseäni syyttää. Pipon sivuilla saumojen päissä olleet epämääräiset kulmat ovat kivasti hävinneet pyykkikoneessa ja luulen että kapistus istuisi lapselle mainiosti jos se vaan suostuisi sitä sovittamaan.  Elikkäs käsityöllisesti tämä onnistui aika hyvin, mutta sikäli huonosti ettei kelpaa saajalleen. Ainakaan tänään.

Draqon Quest - osa 3 Jännitys tiivistyy

Nyt on pipo pesukoneessa! Kyllä jännittää mitä sieltä tulee ulos.

Sain siis lisää lankaa ja pipo sitämyöten tuollaisen häntähärpäkkeen ja virkatun harjan, vai miksi tuota lohikäärmeen osaa sanotaan.

Uusi epävarmuustekijä on miten tuo oranssi hahtuvalanka käyttäytyy pesukoneessa. En ole aiemmin testannut. Onneksi sitä ei kovin paljoa tullut laitettua. Ennen huovutusta pipo on siis iiiso.  En valitettavasti saanut otettua kunnon kuvaa jossa mittasuhteet näkyisivät. Malli ei ollut kovin yhteistyöhaluinen vaan juoksi karkuun.

Parin tunnin sisään selviää kuinka kävi.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Dragon Quest - jännityskertomus osa 2

Varsinainen pipokappale on nyt valmiina ja saumat ommeltu. Idea on siis sama kuin myssyssä jonka onje oli ainakin taannoin Wool:n vyötteessä ja joka löytyy myös Novitan sivuilta. Eli ensin neulotaan tasona tommonen siksakki ja sitten ommellaan V:t ja alku- ja loppureunat yhteen.

Ilmettä antavia yksityiskohtia pitäisi ruveta värkkäämään, mutta Questi on nyt jäissä. Joutuu käymään lankakaupassa ensin, voi harmi ;). Kävi ilmeiseksi että musta lanka ei riitä ja sekin vähä mitä sitä on, on nyt tiukasti jumissa kuorma-auton taka-akselin ympärillä.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Dragon Quest - jännityskertomus osa1

Vähänkö jännittää mitä tästä tulee.... Ensin ajattelin tuoda tämän julki vain siinnä tapauksessa että onnistun mutta jaetaan nyt jännitys maineen ja kunnian menetyksen uhallakin.

Pitäisi tulla lohikäärmehattu esikoiselle mutta epävarmuustekijöitä on monia. Visio on kuitenkin vahva ja muotoutui näin:

  1. huovutettu neulehattu lapselle
  2. lohikäärme
  3. parilla eri värillä
  4. ei poikkiraitoja vaan segmenttejä pystysuunnassa
  5. ...mutta sittenhän se pitäis vissiin tehdä tasona?...
  6. ?
  7. ?
  8. !! kuopuksen vauvamyssyn malli !!
  9. ankaraa laskemista = epävarmuustekijä nro1
  10. neulomaan

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Välineurheilua

Käsityörintamalla olisi kyllä ideoita ja jotain viimeisteltävääkin mutta ajasta on ollut puutetta. Niinpä esittelyssä ostoksia, niiden teko kun on netissä niin helppoa ja nopeaa :)

Blogeja seuratessa olen oppinut että puikoissa voisi olla eroja. Ja nimenomaan pyöröpuikoissa. Pyöröillä neulominen on minulle aina ollut aika takkuista puuhaa, johtuen ehkä siitä että puikot ovat yleensä olleet työhön nähden liian pitkät. Sitten kun vielä luin niin kiinnostavasta kapineesta kuin sukkapyöröpuikot tai minipyöröpuikot, miten niitä nyt kutsutaankaan, piti ottaa selvää mistä niitä saa. Ja netistähän niitä saa. Mies vielä kannusti että punta on halpa, kannattaa ostaa.

Tilasin sit ne minipyöröt kahdessa koossa, muutamat muut pyöröt kun mulla ei niitä pahemmin ole (oikeesti siis)  Ja varmuuden vuoksi vielä tuon huivinkiinnityssoljen ja nuo jättipuikot, jos joskus tarvii. Ostoksissa kaduttaa vain se etten tilannut samantien sitä niin trendikästä Noro Kureyon -lankaa. Sekin olis ollut törkypaljon halvempaa kuin livekaupassa.

Pyöröpuikko-ostoksia perustelen sillä että voisivat olla mukavammat tässä tilanteessa:

Asusteprojekti muuten polkee toistaiseksi paikallaan. Mätsäävä setti on syntynyt, mutta ei minulle vaan pojalle. Pipo sai parikseen lapaset ja kaulurin. Lapaset on neulottu pipon langanjämistä, varret Alaskaa ja muuten Eskimoa. Huovutettu kevyesti käsin. Kauluri on ommeltu merinovillaneuloksesta jota sattui olemaan juuri oikeissa väreissä muiden projektien jäljiltä.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Voi järkytys!

Kevätauringon myötä silmäni avautuivat.

Mitä yhteistä on seuraavan kuvan asusteilla?

Niinpä... Ei mitään muuta kuin se että mä käytän niitä yhtäaikaa (... sen kantotakin kanssa...). No okei, lapasille on yhteistä sekin että ne on molemmat oikean käden lapasia. Näissä tamineissa mä soinnun loistavasti yhteen sen romanialaisen kerjäläisporukan kanssa joilla on tapana hengata tuossa lähiostarilla.

Miten tähän on oikein tultu? Tämän kyseisen asustesetin tarina on niin pitkä ja mutkallinen etten sitä tässä ryhdy kertaamaan. Julistan sen sijaan vuoden 2009 Asusteprojektin vuodeksi. Pyrkimyksenäni olkoon valmistaa keskenään yhteensopivia asusteita; huiveja, myssyjä, lapasia ja sormikkaita. Niin korkealle en rimaa kuitenkaan uskalla asettaa että asusteet sopisivat jo olemassa oleviin vaatteisiin. Mietitään sitä sitten myöhemmin.