sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Pipojen pikkumusta

Valmistui tämä:

Pahoittelen kökköä kuvaa. Oman pään kuvaaminen sivulta tai takaa päin on hieman hankalaa enkä saanut ketään muuta kuvaa ottamaan.

Kapistus on Rinsessapipo Ullasta 03/06.  Lankana kaksinkertainen musta Drops Alpaca. Mallineule on hauskaa ja joutuisaa kolmenslmukan valepalmikkoa. Silmukoita on jonkinverran vähemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa. Voi olla että pipo on hieman liian korkea, se yltää tuolleen arveluttavasti niskan päälle, mutta en kyllä uskalla sitä purkaa. Jos en vaikka saakkaan neulottua sitä uudelleen kasaan olen taas ilman säällistä päähinettä. Ehkä joskus myöhemmin kun omistan useampia kelvollisia päähineitä.

Odotukset pipoa kohtaan ovat suuret, sen olisi tarkoitus ratkaista pahimmat asusteongelmat kertaheitolla. Musta kaulahuivi ja mustat (nahka)hanskat löytyivät ennestään joten setin täydentäminen mustalla, eleettömällä pipolla tuntui helpolta tavalta edistää Asusteprojektia.

Hieman surkuhupaisaa tässä on se että ensisilmäyksellä uusi pipo muistuttaa väriltään ja muodoltaan kovasti tätä North Icen pipoa, jonka käyttämisestä olen tuntenut suurta tyylillistä alemmuutta ( kulkea nyt jatkuvaan kaupanpäällisiksi saadussa urheilupipossa, Hankkijan lippiksessäkin olisi paljon enmmän tyyliä). Tiedänpähän nyt ainakin itse että päähineeni on aistikkaasta materiaalista käsityönä valmistettu uniikkikappale... Kukaan muu tuskin huomaa merkittävää eroa entiseen.

Tätä neuloessa kokeilin myös uusia puikkoja. Ja onko niillä Addeilla sitten jotain eroa tavan puikkoihin? No, ainakin neulomiskokemus oli ihan eriluokkaa kuin sen valkoisen kukkahörsöpipon teko (en ole muuten kyennyt poistumaan kotoa se päässä, tulee identiteettikriisi). Tällä kertaa puikot olivat oikean mittaiset, puikkojen kärjet sormenpäille paljon hellemmät, langan pehmeys ja syvän musta väri korostivat puikkojen teräksen kiiltoa. Aah... jopa puikkojen kilinä oli sointuvampi. Ihan toista kuin epämieluisan jämälangan neulominen sormenpäät kipeinä liian pitkillä tylsän harmailla ikivanhoilla ties millä puikoilla. Erosta suurin osa lienee siis mielikuvien tasolla, yhtään ei kyllä ostos kaduta vaan lisää pitäis saada.


Niitä epämieluisia jämälankoja vaan olis kaapissa kassillinen. Nyt kun valaistuin materiaalin ja työvälineiden merkityksestä nautinnolliselle käsityöelämykselle inspiroiduin kokeilemaan langan värjäämistä karamelliväreillä. Ohjeet löysin taannoin Ullasta. Hauskaa hommaa ja aika komeita sinisiä syntyi. Väri ei ole tasainen, mutta ei sen pitäisi haitata siinnä mitä suunnittelen näistä tekeväni.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti