tiistai 28. huhtikuuta 2009

Kesäpipo

Asusteprojekti etenee. Nyt mulla on kesäpipo. Ei oo koskaan ennen ollutkaan. Ja vieläpä mätsäävä huivikin. 

Pipo on Robin's Egg Blue Hat:n ohjeella tehty, silmukkamäärää taisin säätää hieman tai sitten en... En oikein muista enää kun tämä valmistui jo jokin aika sitten ja odotteli vain huivia. Kesäpipon tästä tekee lanka, joka on paikallisen lankakaupan omaa pellavalankaa, sitä paksumpaa. Oli kyllä aika pirullista neulottavaa, melkein kuin ois rautalangasta vääntänyt, tai ainakin paperinarusta. Ja halkeili säikeiksi (onko sille joku oma verbi?). Mutta lisää tekis mieli hankkia, voin kuvitella miten ihanaksi tämä pehmenee käytön ja pesujen myötä. Tulis kiva neulepaita varmaan. Semmoinen jonka vois laittaa päälle kesäiltana saunan jälkeen.

Langan ominaislaadusta johtuen huivi on ihan perus haarukkavirkkausta, siis ilmavaa. Tiiviimpää kudosta ei varmaan saisi edes taipumaan kaulan ympäri.... Kaksi pitsikaitaletta on vaan virkkailtu yhteen ja reunojen lenkit vielä yhdistetty virkkaamalla. Huivin tarkoitus on olla lähinnä koristeellinen eikä niinkään  lämmittää.

Nämä saattaa päästä ihan oikeesti käyttöön. Tykkään väreistä ja pellava on jotenkin ihanan juureva materiaali.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Sukat


Bombadil-sukat Ullasta 03/07.  Lankana 7-veljestä ja nyt kun vertasin alkuperäisen ohjeen kuvaan, olen tainnut tehdä pidemmät varret...

Piti ruveta kikkailemaan ja kokeilla näitä kärjestä aloitettavia sukkia ja uusia sukkapyöröpuikkoja. Hommassa oli sekä plussia että miinuksia.

Plussana se että uskoni Aku Ankkaan palasi, sukat voi neuloa myös niin kuin Mummo Ankka tekee eli varsi viimeisenä. Olen tähän asti luullut että moinen menetelmä on jonkun mitään neulomisesta ymmärtämättömän sarjakuvapiirtäjän erehdys. Toinen plussa oli se että minipyöröpuikot toimivat, vältyin inhottavilta löysiltä pystyraidoilta jotka tavallisesti saan aikaiseksi puikkojen vaihtumiskohtaan neljällä puikolla neuloessani.

Negatiivista on se että sukat ovat liian isot. Sen huomasi teitysti vasta sitten kun kantapää oli jo valmis enkä laiskuuttani viitsinyt ruveta purkamaan. Näitä kärjestä aloitettavia sukkia oli vaikea, jos ei jopa mahdoton sovittaa keskeneräisinä. Silmukat vaan ropisi puikoilta jos sukkia yritti vetää jalkaan. Perinteinen ylhäältä alaspäin menetelmä on kyllä siinä mielessä varmempi että loppuvaiheessa on helpompi tarkistaa jalkaterän pituutta. Kärjestä aloitettavat taidan jatkossa tehdä vain jos haluan tosi pitkävartiset sukat, niitä voi sitten jatkaa niin pitkälle kuin lankaa vaan riittää.

Myös puikoissa oli se huono puoli ettei niiden lyhyissä teräosissa oikein riittänyt vipuvoimaa silmukoitten ylenmääräiseen kääntelyyn ja vääntelyyn jota noissa lehtikuvioitten varsissa sai harrastaa. Sileää ja joustinta mutkikkaammat mallineuleet teen kyllä jatkossakin perinteisillä sukkapuikoilla.

Sukkien aurinkoisesta väristä kyllä pidän. Runollisesti ilmaistuna aivan kuin kevään ensimmäisillä pälvillä kävelisi kun nämä laittaa jalkaan (täällä tosin kyllä jo nurmikot vihertää niin että sukat on pikemminkin vähän myöhässä säätilaan nähden...)