lauantai 9. toukokuuta 2009

Papukaijamerkin paikka!


Myönnän itselleni papukaijamerkin reippaasta toiminnasta! Tämä paita on ommeltu jo ihan tammikuun alussa mutta koska siitä ei tullut toimiva on se lojunut komeron nurkassa häpeämässä. Kunnes männä viikolla sain lopulta kerättyä kaiken viitseliäisyyteni ja korjattua puutteet. Inhoan siis korjausompelua kuta kuinkin yhtäpaljon kuin pesäpalloa peruskoulussa.

Paita on imetyspaita Suuresta Käsityölehdestä viime vuodelta(?).  Vikana siinä oli se että tuon kietaisuosan alla piilossa olevat imetysaukot olivat liian pienet ja hankalat, ei niistä saanut rintoja ulos. Sitä vastoin kaula-aukko oli alunperin sen verran antelias että sieltä kyseiset ruumiinosat kyllä valahtelivat ulos ihan omia aikojaan. Tarkastin jopa olinko leikannut tuon yksivärisen osan jotenkin väärin päin, siis sotkenut imetysaukon ja kaula-aukon keskenään, mutta mielestäni kaava oli ihan oikein. Tein sitten tuon punaisen osan kokonaan uusiksi. Eikä siinnä nyt edes niin kauhean paljon aikaa mennyt. Yhden illan kaikki vauvanpitelyvapaat hetket vain (tuo yhdyssana on väärin, eikö olekin?). Nyt paita toimii, tissit saa ulos sieltä mistä pitääkin. 

Tarkennettakoon vielä että papukaijamerkkiä ei siis myönnetty varsinaisesti tästä paidasta, vaan korjausompeluosion reippaasta toteutuksesta. Paidassa yleisesti ottaen mättää hieman tuo kangas. Puolustuksekseni mainittakoon että se on ostettu joskus marras-joulukuun vaihteessa, jolloin yleinen pimeys ja harmaus (sekä paikallisen kangaskaupan niukahko valikoima) johtivat hieman liioitellun eloisaan materiaalivalintaan. Hyvä puoli kirjavuudessa on toki se että satunnaiset puklut olkapäillä eivät erotu niin selvästi. Ja minusta sellainen Boob:n paitojen tyylinen imetysratkaisu on arkikäytössä ylivoimaisesti näppärämpi kuin tämä, joka on kylläkin sievempi. Boob-tyyliin verrattuna tässä mallissa on toinenkin ulkonäöllinen etu, paita on vartalo-osaltaan löysempi (hyvä juttu jos ei satu olemaan niin kauhean sutjakassa kunnossa) olematta silti mikään teltta. Ei tule sitä inhottavaa makkarankuoriefektiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti