torstai 29. lokakuuta 2009

Pisara

Nyt se on valmis! Ja valokuvattukin lopulta. Ainakin jotenkin.

Pisara by Mari Muinonen,Twist Collective spring 2009

Lanka Drpos Silke-Alpaca

Puikot nro 4

Langan menekki ? täysi mysteeri. Pitäis punnita kun en yhtään muista montako ostin niitä naurettavn pieniä 50 gramman nöttösiä. Juuri mitään ei kyllä jäänyt jäljelle.

Lankana käytin Dropsin Silke-Alpacaa koska ohjeen alkuperäinen lanka olisi pitänyt tilata jostain netin syövereistä (mitä sinällään pidän kyllä kätevänä tapana tehdä ostoksia) ja olisi maksanut maltaita (paljon suurempi haitta). Dropsia sai live-kaupastaja ja oli 40 prosentin kamppanjatarjouksessa. Langassa oli sama määrä metrejä per 100 grammaa kuin alkuperäisessäkin ja materiaali alpakka/silkki kun alkuperäinen oli vissiin villa/bambu. Pähkäilin siis että pitäisi luontua. Alkuperäistä lankaa en ole kuitenkaan koskaan hypistellyt. Tässä tekeleessä epäilyttääkin nyt että mahtaneeko muuntua käytön myötä mekoksi. Tuntuu tosi painavalta ja venyvältä. Hihat nyt on tuosta poikittaisesta joustinneuleesta johtuenkin jo tosi venyvät.

Muuten kyllä tykkään kovasti. On mielestäni kaunis ja pehmoinen päällä. Malli oli mielenkiintoinen mutta yksinkertainen neuloa. Joitakin ohjeen kohtia kyllä piti tahkota uudelleen ja uudelleen ja välillä purkaakin kun olin tajunnut aina jotain väärin.

Esimerkikis tuo hihojen rannekkeiden ompelu oli mulle melkein ylivoimanen pähkäiltävä. Aukeshan se sitten kun pääsin mökiltä verkon ääreen ja guuglasin. Sitten tunsinkin itteni ihan tumpeloksi kun en ollu heti tajunnu... Ohjeen seuraamisessa hankalinta oli tietynlainen epäkronologisuus, piti seurata monta ohjeen kohtaa yhtäaikaa ja pysyä selvillä missä kohtaa entistä vaihetta pitää aloittaa jotain uutta. Palmikkokaavioita jännäsin etukäteen mutta ne olikin aika helpot kun rupesi hahmottamaan miten kuvio alkaa syntyä.

Niin ja olihan mulla ihan omat ongelmani tuon ohjeen kanssa. Meiltä hajosi printteri jo aikaa sitten silleen että se jätti aina osan sivua tulostamatta. Arvailun varassa meni melko hyvin tuonne palmikoihin asti mutta sitten piti lähteä printterin ostoon kun ei mieskään tykänny että koko ajan istun koneen ääressä neulomassa. Ja sitten oli tietty ne tyypilliset asennuskuviot että puuttuu johtoa ja vipstaakia ja silleen. Tän neuleen ansiosta meillä on nyt lopultakin toimiva printteri! Tosin vaan mustavalko.

Koko olisi ehkä voinut olla yhden numeron pienempikin. Rupesin näet harmikseni ( ;) ) laihtumaan tätä neuloessani. Neulominen estää napostelua yllättävän tehokkaasti kun ei viitsisi päästää puikoista irti sen vertaa että ehtisi kahvia hörpätä... 


torstai 22. lokakuuta 2009

Askarteluja

Olen juhlallalisesti ottanut päämäräkseni innostaa ja harjaannuttaa esikoislasta kädentaidoissa. Ollaan siis askarreltu yhdessä 3v:n kanssa. 

 Tehtiin kivipeikkoja. En voi suositella sillä kivien liimaaminen yleisliimalla ei ole ihan helppoa. Lisäksi nyrkin kokoiset kivet voi olla pelottava materiaali uhmaikäisen käsissä etenkin sisätiloissa. Lopputulos on kuitenkin aika symppis.

Takarivistä vasemmalta lukien: Erikeeper-räkää kuolaava peikko, Kotiäiti-peikko, Kyttyräselkä ja Gerhard Rihmakallo

Lähikuva Rihmakallosta, huomaa hurja karsastus :D


Muumilaaksoa tehdessä meillä oli aika selvä työnjako; lapsi maalasi (askartelumaalilla ja ISOLLA pensselillä niin kuin Puuha Pete) ja lotrasi pullon kimalleliimaa puroon ja mereen, äiti leikkasi, liimasi ja viimeisteli. Taisin aika paljon päsmäröidä ja rajoittaa lapsen luovuutta. Nyt olen itsekseni miettinyt että miksei muumitalo voi olla kaikenkirjava ja kukilla päällystetty? Mieluista puuha näytti silti olevan lapsellekin, väitti kiven kovaan näkevänsä muumit ikkunassa. Tänä aamuna muumilaaksoon iski odottamaton trombi ja nyt rakennukset (se toinen on uimahuone) ovat lennelleet teille tietymättömille. 

Muumilaakso oli yllättävän kiva projekti ja tätä varmasti kehitellään vielä tulevina vuosina. Voisi tehdä just tuolleen pienehkölle alustalle palan kerrallaan niin että ne voisi sitten yhdistää vierekkäin isommaksi kokonaisuudeksi esim. Nuuskamuikkusen leirin, Hemulin puutarhan, rannan ja ehkä jopa Mörön omassa huurteisessa maailmassaan...

Minä tykkään muumeista.

Kynttilälyhtyjen maalaaminen oli lapsen ehdoton suosikki ja mikä ettei näitä voisi tehdä toisenkin satsin vaikka joulun väreissä. Ovat ihan somia. Näissä oli teemana syksyn värit ja vinkkinä voisin sanoa että jos maalari on samaa ikäluokkaa kuin meillä (siis lapsi 3v) ja yhtä innokas, voi olla hyvä rajoittaa kerralla saatavilla olevien värien määrää  muutamaan kivasti yhteen sopivaan sävyyn ettei lopputulos ole  pelkkää ruskeaa. Maalattiin askarteluväreillä, jälki on niin paljon komeampaa kuin vesiväreillä vaikka riskaabelimpaahan se on sotkun puolesta.

No. Satunnaiset lukijani. Antakaas nyt parhaat vinkkinne mitä askarrella kolmevuotiaan (pojan) kanssa? Jotain semmoista missä melko vaatimattomillakin hienomotorisilla taidoilla saisi aikaan jotain oikeasti kivan näköistä? Traktoreihin ja puimureihin liittyvät ideat ovat erityisen tervetulleita.


sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Haiku

Tällaisena päivänä,

ihminen tarvitsisi

värikkään villapaidan

Minulla on

mustat lapaset.