maanantai 30. marraskuuta 2009

Voi rähmä!

Ei se vaan suju se kaksoisneulalla ompelu. Oon tunnin takunnu yksien collegehousujen tehostetikkausten kanssa. Saldona kolme vääntynyttä neulaa (yksi kaksois ja kaksi tavallista), neljää erilaista tikkausjälkeä samoissa housuissa, akuutti tarve luovuudelle; kuinka peitän susiruman sotkun tyhjästänyhjättävällä kangasmerkillä, avattu ja pölyistä putsattu ompelukone sekä esikoislapsella uusien housujen sijaan huomattavasti laajentunut kiellettyjen sanojen varasto.

Voi valivalivali! Karmeeta jälkeä. Tämä postaus ihan vaan muistutuksena itselleni ettei minun pidä tikata kasoisneulalla, etenkään kontrastivärisiä tikkauksia. 

Ja muistutan samantien itseäni myös siitä ettei se vasaroitavien neppareiden käyttö onnistu multa suunnilleen ikinä. Jos ne kaikki piikit edes jää kiinni vastakappaleeseen niin sitten kankaaseen repeää kuitenkin reikä kun se hitsin neppari on liian tiukka avattavaksi ilman väkivaltaa. Aamupäivällä nimittäin haaveilin tekeväni kuopukselle bodyn ja siihenhän tarvii neppareita... Parempi tehdä paita niin kuin ennenkin.

Hyviä neuvoja ja myötätuntoa otetaan vastaan.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Yksi pieni elefantti ja toinen pieni elefantti


Yksi pieni elefantti aplikoitiin...

ja koska se oli hauskaa niin,

tehtiin sille vielä kaverikin.


Kaksi pientä elefanttia marssi näin, 


pyjaman rinnuksissa nukkumaan päin...

Kankaat Eurokankaasta, kaavat uusimmasta 6/09 Ottobresta, malli Night Owls. Ei muistuta paljonkaan lehden yöpukuja, värit on niin erit. Kaupasta ei löytynyt mitään raflaavampaa siinä ajassa minkä siellä pystyi viettämään kun mukana oli mies ja kaksi lasta. Vaikka aika lutuiselta tuo meidän vauhtiviikari näyttää tämmösessä hemppispyjamassa. Nämä ovat siis kokoa 104cm ja tarkoitettu kolmevuotiaalle.

Ja onhan näissä ohjeeseen nähden muutama muukin poikkema kuin väri. Resoria mulla ei ollut enempää ja koska tajusin kauhukseni asuvani paikkakunnalla jossa ei ole kangaskauppaa, mentiin sillä mitä oli. Hihansuu- ja lahjeresorit on molemmat liian lyhyet mutta kompensoin sitä tekemällä kangasosioista pidemmät. 

Samoin ohjeen mukainen tasosauma epäilytti kovin ja ompelin ihan tavallisesti vaan. Ja pääntieresori on myös kiinnitetty mielestäni helpommalla tavalla mutta taidan seuraavan tilaisuuden tullen ottaa härkää sarvista ja opetella sen toisen tavan.

Niin ja sit helmakin on ommeltu jousto-ompeleella koska olen tähän asti kovasti karsastanut kaksoisneulan käyttöä kun mulla aina joko katkeaa lanka jo ommellessa tai sitten valmiista tikkauksesta ja sit koko juttu purkautuu.

Ja tarkimmat ehkä jo huomasivatkin etteihän nuo norsut ole mitään pöllöjä. Että on se vähän sinne päin mutta ei kovin paljon. Kutsutaanko tätä nyt sitten luovuudeksi vai kyvyttömyydeksi noudattaa annettuja ohjeita?

Ompelin lisäksi itselleni tälläisen tappotylsän tavis-t-paidan.

                           

Ottobren kaava tämäkin, numerosta 2/2007. Halusin kokeilla vaihteeksi jotain muuta kuin Suuren Käsityölehden kaavoja ja tässä oli hyvin lupaavan kuuloinen ohje miten kangasta sopivasti syöttämällä saa lisää tilaa pyöreälle rinnalle. No, mun ompelutarkkuudella se syötösvara oli jo kadonnut jonnekin kun siihen asti pääsin. Istuu yhtä keskiverto kehnosti kuin mikä tahaan t-paita mulle. Ilmeisesti pyöreä ei edes ole sama asia kuin pelkästään ...hm... 'uhkeahko', joten täydellinen t-paita on vielä hakusessa. Sen ilmiintymistä odotellassa voinen paremman puutteessa käyttää tätäkin kaavaa.

Tätä ommellessa tein yrityksen ohjeen mukaiseen pääntien huolitteluun ja pieni toivon kipinä siitä heräsi. Jos vaikka ensi kerralla leikkaisi kaitaleen holellisemmin ja tikkaisi i-i-i-i-h-a-n rauhassa ja hissuksiin niin ehkäpä se toimisi. Nyt paita on kuitenkin tuomittu kokemaan suuren metamorfoosin tylsyytensä vuoksi kunhan vaan keksin mitä sille tekis. Pari ideaa on, mutta ne on lähinnä outoja, ei yhtään kuuleja.

Ja lopussa kiitos seisoo, nimittäin Annelle joka jakoi kanssani tämän tiedon jyvän: "Kaksoisneulalla ommellassa langoita langat niin että ne kulkevat eripuolilta langankireydensäätölevyä ja niin että vain toinen lanka kulkee viimeisen neulaa edeltävän vipstaakin läpi." Johan alkoi pelittää. Puseron tikkaukset on tehty kaksoineulalla.







Posted by Picasa

maanantai 23. marraskuuta 2009

Loistavan mustaa







Musta on uusi neonkeltainen. Ostin mielestäni hienon mustan toppatakin jossa sitten tietenkään ei ole yhden ainutta heijastinta kiinteänä. Koska liikun autolla itsekin niin tiedän mimmoisia puusilmiä siellä ratin takana voi olla ja että jalankulkijaa ei näillä keleillä mitenkään helpolla havaitse edes siellä katuvalojen valheellista turvaa luovalla alueella saati sitten haja-asutusalueiden melkein ikuisessa yössä. 

Ne pikkuiset roikkuvat heijastimet on ihan yhtä tyhjän kanssa ja jäävät vielä jatkuvasti johonkin kiinni ja repivät takin jos ovat kiinni hakaneulalla ja häviävät jos ovat kiinni sillä uusmuotisella muoviklipsulla. Ne neonkeltaiset huomioliivit on kyllä tehokkaat mutta turhamaisuuteni ei anna periksi käyttää niitä muuten kuin ehkä lenkkeillessä.

Koska heijastinkangasta saa myös mustana (tosin aivan hirmuiseen hintaan), ompelin tämmöisen heijastinhärpäkkeen. Käsityöllisesti tämä on aivan hirveä räpellys ja varmasti sievemmän ja paremmin istuvan saisi hetken tuumaamisella aikaan (joku muu siis). Leikkasin vaan kahdeksan senttisiä kaitaleita ja ompelin yhteen. Kiinnittimenä tarranauhaa. Metrisestä heijastinkankaanpalasta näitä tulisi varmaan 3-4 ja jämiä jäisi vielä jäljelle. Niin että ei se silleen niin kauhea hinta ole autonallejoutumattomuudesta.

Ei pahasti pistä silmään mustan takin päällä ja taittuu näppärästi taskuun sopivaksi.

Ja johan rupes näkymään!


P.S. Anteeksi huonot kuvat ja törkyinen piha... 

maanantai 9. marraskuuta 2009

Hush Puppies

Posted by Picasa




Hiljaiset huopatossut esikoislapselle. Meillä ei todellakaan ole lattialämmitystä joten tossut tai villasukat ovat mitä tarpeellisimmat asusteet. Esikoislapsi vaan on toivottoman jalkinekielteinen. Hän viipottaisi näköjään mieluiten kesät talvet 'varpainjaloin'. Minä tietysti poden jatkuvaa huonoäiti-kompleksia lapsen kylmien varpaiden takia. Siksipä neuloin hupaisat tossut. 

Ohje löytyi Ravelryn kautta täältä. Samankaltaiset tossut olen itse saanut mummoltani lahjaksi joten ohjetta löytynee muualtakin. Neulotaan vaan aina-oikealla erivärisiä neliöitä yhdeksi pötkyksi, lisätään yhdet neliöt ikään kuin sakaroiksi ja ommellaan ohjeen mukaisessa, aivot nyrjäyttävässä järjestyksessä tossuiksi.

Lankana Novitan Huopanen. Puikot numero 6. Silmukoita aloituksessa 14, pesukoneessa 40 asteessa huovutuksen jälkeen sopivat hyvin 3-vuotiaalle  jonka jalka on noin kokoa 28.

Inspiraatio iski varoittamatta hetkellä jolloin käsillä oli vain noita nuivan värisiä lankoja mutta nappikoristeiden kanssa niistä tuli kuitenkin ihan kivat. Poika oli itse toivonut aiemmin 'hiiviö'-tossuja mutta on nyt kelpuuttanut nämä silloin tällöin jalkaansa. Kylmien varpaiden ongelma ei kuitenkaan vielä ratkennut kokonaan ,vaan kai ne on joskus ne hirviötkin neulottava. Ja näihin pitää laittaa jotkut liukuesteet pohjaan. Vauhdikas lapsi kun on huopatossuissa jatkuvaan pyllyllään. Tässä taannoin kuului tumpsahduksen jälkeen lattianrajasta: "Täällä on ihan tosi liukasta." ja hyvin tuohtunut lisäys: "Onko koi'at kakannu?"