perjantai 31. joulukuuta 2010

Hätäinen raportti kalsaritehtaalta

Vielä näin ennen vuoden vaihtumista on pikaisesti raportoitava urheiden kalsaritehdastyöläistemme saavuttamasta menestyksestä: Esikoisella on viimeinkin tarpeeksi kalsareita! Hurraa!

Koko alkusyksyn kalsaritehdas kärsi huomattavasta henkilöstöpulasta kun kalsarinvalmistustaitoinen amatöörihenkilöstö oli sidottu tehtäviin joissa se ei kalsarinvalmistustaitoaan voinut hyödyntää. Ratkaisu tuotanto-ongelmiin saatiin työtaistelu-uhan jälkeen toteutuneesta lasten ulkoilutustoiminnan ja ruuanvalmistuksen ulkoistamisesta Miehen vastuulle. Henkilöstöresurssien uudelleen organisoinnin jälkeen tehtaan tuotanto saatiin pian käynnistettyä ja tavoitteisiin päästiin jo yhden viikonlopun aikana.


Siis olisihan noita saanut kaupastakin mutta koska materiaalinhankintaosasto jostain syystä edelleen onnistuu ylittämään tavoitteensa ruhtinaallisesti (huomattavasti vaimeampi "Hurraa!") niin piti tuhota varastoja taas.

Koska edellä mainitut työläiset ovat olleet hivenen laiskoja tai muuten estyneitä osallistumaan TYKY-toimintaan, sattui raitakalsareita leikatessa pieni tapaturma. Selkä oli sen verran kipeä ja jäykkä etten jaksanut kovin kauaa tuota trikoota taitella ja asetella ennen kuin leikkasin. Ja mehtään meni. Kaksinkerroin kun leikkasin niin alapuolella oli raidat ihan vinksallaan vaikka yläpuoli oli suorassa... Ja tietty niistä paloista ei saanut kasattua yksiä jämptejä ja yksiä vinksottavia kalsonkeja vaan molempien pöksyjen toinen lahje on nyt aivan vinksallaan. Jospa edes oppisin tästä vastaisuudessa leikkaamaan raitatrikoot yksinkerroin.

Kalsaritehtaan alasajon aikana valmistui vielä villahousut kuopukselle. Materiaali kierrätetty nukkaantuneesta villapaidasta. Ajattelin ettei se tuollaisessa satunnaisesti pidettävässä välivaatteessa haittaa jos ei niin kaunista ole kun lämpimät ovat kuitenkin.

Ja ei tuota kalsareiden vinksotustakaan niin käytössä huomaa.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Vapaaneulontaa

Garderoopistani on pidemmän aikaa puuttunut tavalliseen arkikäyttöön soveltuva villapaita. Olenhan minä neulonut tuon Pisaran ja VineYokeCardiganin mutta kumpikaan niistä ei ole päätynyt kovin tiuhaan käyttöön. Pisara on liian hötöinen ja vähän raskaskin niin että sitä tulee käytettyä vain vähän fiinimmissä tilanteissa. Ja VYC on ylipäänsä jotenkin turhan kruusattu minun makuuni sitten kuitenkin.


Siispä pähkäilin ankarasti että "Minkälainen on se kaikkien arkisten villapaitojen arkkityyppi?". Sellainen yksinkertainen ja ajaton mutta kuitenkin viehkeä? Kuka koskaan on onnistunut näyttämään hyvältä villapaidassa ja millaisessa?

En tiedä muista mutta minulle tuli aika äkkiä mieleen Marilyn Monroe ja Juicen biisi "...Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin...":D. Tässä siis tulkintani tuosta lähes myyttisestä Marilynin villapaidasta:

Piukka on ja poolokauluksinen. Paitaa voisi kutsua myös Vatsa-sisään-rinta-ulos-paidaksi. Mitoitus tekee hyvää syville vatsalihaksille mutta oli silti ihan tahallinen eikä laskuvirhe. Ihan muutaman vuoden näet tuskailin sitä että miksi silloin aikanaan kun olin vaatekokoa x en käyttänyt vaatteita jotka nykyisessä xx-koossa eivät ole niin imartelevia ja jotka kuitenkin olisivat olleet mieluisia. Sitten tajusin että tulevaisuus voi hyvinkin palautuneen x:n sijaan tuoda tullessaan xxxxx:n, joten: "Mitä hittoa! Antaa mennä vaan ja kotikäyttöönhän tämä on tarkoitettu".

Rinsessaneuleiset resorit on se viehkeä osa. Myös raglankavennuksia somistavat samat valepalmikot joihin olen tosi tyytyväinen, ovat somat vaikkei ehkä kuvista niin erotu. Aiheuttivat muuten himpusti päänvaivaa ja neuleen kääntelyä siinnä vaiheessa kun pääntienmuotoilu aloitettiin ja neulottiin tavallaan tasona. Huh-huijaa, selvisin kumminkin.
Koko härpäke on siis neulottu eräänlaisen vapaaneulontana palvomani E.Zimmermanin oppeja noudattaen eli pyörönä yhtenä kappaleena. Gurun laskemista prosenteista poikkesin vain vyötärökavennusten ja rinnan levennysten kohdalla. Lanka on Novitan 7-veljestä ja tuo neuleelle siis sitä käytettävyyttä. Tuskin hätkähtää pesua ja ei tarvii surra jos vähän nyppyyntyy kun ei ollu kallista.

Värivalintaan vaikutti se että Marilynin jälkeen heti toisena tuli mieleen Tiina Anni Polvan tyttökirjoista. Tiinalla on ihan pakko olla punainen poolokaulusvillapaita jossain kirjassa? Ainakin minun mielestäni. Reipashenkisessä hiihtokisassa jonka jälkeen juodaan kuumaa mehua. Vai inhosiko se kuumaa mehua? No joka tapauksessa punainen on reipas väri.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Tavallisia

Yhdet ihan tavalliset sukat esikoiselle. Ovat keskenään vähän eri kokoiset, siksi tälläinen sommitelma, ei huomaa niin herkästi ;)



Ja aika tavallinen huppari kuopukselle. Ainut erikoinen on kangas, tuota samaa viidakkovelouria taas. Vuorina raidallista trikoota. Kaava on jälleen Ottobre,  Maahinen-huppari lehdestä 6/09. Jätin likipitäen kaikki yksityiskohdat pois kun ei yhtään huvittanut ja kangas vie kuitenkin kaiken huomion.



Oli kiva ommella ja onnistui kertalaakista. Lapsi tykkää hupparista kun on toimintoja; vetoketju jota voi avata ja sulkea ja huppu jonka voi laittaa päähän ja taas ottaa pois ja tietty koko vaatteen voi pukea ja taas riisua. Eli todellinen äksönvear.

Ei muuten ole hirveän motivoivaa ommella vaatteita ihmisille jotka oleilevat mieluitin alasti. Olen nyt kuitenkin näitä lastenvaatteita ommellut koska tajusin että ei noita poika parkoja voi tällä tyylillä ehkä iän kaiken pukea. Alkaa jossain vaiheessa näyttää liian lapselliselta ja äidin mielen mukaiselta. Esikoinen kun on jo ruvennut innostumaan mustasta väristä ja pelottavista kuvista.

torstai 18. marraskuuta 2010

Kalajoet

Minä olen villasukkien suurkuluttaja. Villasukat on jalassa kesät talvet silloin kun sukkia tarvitaan ja kyllähän ne sitten kuluukin. Joko reikiintyvät kantapään ja päkiän kohdalta tai vain yleisesti hiutuvat olemattomiin. Sukkien neulontaan oli siis ryhtyminen.

Kaipasin kaikkien netissä nähtyjen sukkaluomusten jälkeen (esim1 ja esim2) jotain pikkuisen perussukkaa konstikkaampaa.Vaikuttaa vaan siltä että kaikki tosi siistit villasukkaohjeet on aina kirjoitettu jollekin ihmeohuelle ulkomaiden erikoissukkalangalle. Jo ajatus >300m/100g langasta saa varpaat palelemaan ja sormet kramppaamaan. Löysää kun näet neulon niin tarvitsen jo Nalle-langalle 2½ numeron puikot ja toisinaan tuntuu että niissäkin ollaan jo neulomismukavuuden rajoilla. Voi olla tietty joku tekniikkaongelmakin, ehkä mä hosun niillä puikoilla kuin heinämies hangolla? Onkohan jossain saatavilla sellaista neulevalmennusta missä joku asiantuntija tarkastaisi neulomistyylin ja antaisi vinkkejä ja harjoitteita?



No kuitenkin, hakusessa oli siis sukkaohje jossa olisi 'sitä jotakin' mutta jonka voisi neuloa ihan tavislangasta. Ja Ravelryn avulla sitten löytyi tämä Kalajoki-sukkien ohje. Ohje on Nalle-langalle ja kuvio on mielestäni yksinkertaisen elegantti.


Tälläiselle kokemattomalle sukan neulojalle näissä uutta olivat neulominen silmukat kolmella puikolla (neljäs puikko kiertää), kantapään tekotapa (en tiedä mikä on nimeltään mutta se koulussa opittu tämä ei ollut) sekä toispuoleiset kärkikavennukset. Kaikki uutuudet oli ohjetta seuraten helppo toteuttaa ja jotenkin yllättävän järkeenkäypiä. Uskon että tuo kolmella puikolla neulominen jopa nopeuttaa työskentelyä merkittävästi koska puikon vaihtamisia tulee vähemmän, niihin kun tuhrautuu aina aikaa. Vahvistamattoman kantapään kestävyys kyllä huolestuttaa ihan jonkin verran kun tietää minkälaiseen kulutukseen nämä sukat ovat joutumassa. Totta puhuen tunsin itseni aika pösilöksi niitä tehdessäni, en vaan saanut pähkäiltyä miten ne ois voinut tehdä vahvistettuna kun olin totutusta poikkeavasta työtavasta, muutenkin niin ymmälläni. Ja eihän ne ois ollu yhtä nätit muunnettuina.

Mukava näitä oli tikutella, aika pitkälle vaan sain neuloa ennen kuin kaavio jäi muistiin ja pystyin lopettamaan ohjeen vilkuilun. Oikeastaan kannattaisi kai neuloa toinen pari nyt samoilla muistamisilla.

Jään keräämään rohkeutta ohuemman sukkalangan ja mutkikkaamman ohjeen kokeilemiseen. Vai kannattaneeko tuo...?

tiistai 16. marraskuuta 2010

Tähtitamineet

Ompeluvaihe näyttäisi olevan hiipumaan päin ja neulominen käymässä houkuttelevammaksi. Vähän väkisellä sain loppuun saatettua kuopukselle tämmöiset tamineet:

Paita Pistache-chocolate-huppari (Ottobre 4/09). Päällinen ruskeaa velouria ja vuori limenvihreää joustofroteeta. Tuo joustis oli mulle semmoinen murheenkryyni kun netistä nääs sen tilasin ja väri ei ollutkaan sitten passeli siihen hommaan mihin ajattelin. Ihan hyvälaatuista kangasta silti, ei siinä mitään. Pitkään pähkäilin että mitä siitä tekis ja mietin johonkin turkoosiin tai oranssiin sitä yhdistää. Onneksi esittelin ongelman naapurille joka kysyi että miksen laita kaveriksi jotain ruskeaa? Olin jotenkin jättänyt laskuista koko ruskean värin kun eikös sitä joku aika taakse päin ollut joka paikassa ja aina limen tai turkoosin tai pinkin kanssa? Mutta ihan kivaltahan tuo näyttää. Applikaatioon ois voinut käyttää enemmänkin mielikuvitusta ja vaivannäköä mutta kun en keksinyt mitään oikein hienoa niin olkoon nyt sitten noin vaan.


Housut on Kuperkeikka-housut (Ottobre 6/10). Optimistina ompelin sitten uudella kaavalla heti kahdet housut sovittamatta kumpiakaan lapselle ennen kuin olivat molemmat valmiit. Vastoin kaikkea todennäköisyyttä ne on ihan hyvät. Vyötärökuminauhan ompelin muuten parista kohtaa kankaaseen kiinni ihan vasiten ettei se pääsisi kiertymään pesussa. Ärsyttävää nypläämistä se kuminauhojen oikominen. Saa nähdä kadunko ratkaisua siinä vaiheessa kun lapsi pulskistuu ja pitäis kuminauhaa löystyttää.
Kaikki nuo vaatteet on kokoa 92cm ja sopivat lapsi T:lle joka on 1v10kk vanha ja jonka pituus on X (=ei suostu mitattavaksi).

Esikoiselle ompelin samankaltaisen setin jo alkusyksystä, kuvaaminen vaan jäi silloin. Nyt sitten kuvasin vaikka olivat pesun jälkeen vähän rytyssä. Paidan kaava on sama kuin kuopuksellakin ja housut Ottobresta 4/10, molemmat koossa 110cm. Näissä kankaina tuo sama joustis sekä tummansininen ja turkoosi velouri. Pisteenä i:n päällä housusissa ihqua raitaresoria. Sitä ostin Napista ja Nauhasta Kuopiosta, siellä oli useampaa eri väriä. Resori on nyt liitetty H.Partasen munkkipossujen oheen kuopiontuliastoivelistalle. (Hassua muuten että sillä ravitsemusterapeutilla on sama nimi....)




Vielä tuolla oottelis muutama valmiiksi leikattu lastenvaate, toivotaan että saan ne valmiiksi ennen kuin käyttäjät kasvaa niistä ohi.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Edullinen ompelukone

Seuraa ompelukonepropagandaa:


Hyvä ja edullinen ompelukone on ainakin Husqvarna 6370. Omani on valmistettu vuonna 1981 ja itse ostin sen käytettynä ompelukoneliikkeestä vuonna 2006. Maksoi 130 erkkiä ja takuuta koneelle tuli vuosi (vai olikohan kaksi?). Jos konetta vaihtaa kalliimpaan saa yleensä ainakin ostohinnan välistä pois. Tiedän kun pöljyyksissäni vaihdoin ensimmäisen huskuni keskihintaiseen Evaan kun ajattelin että uusi on varmaan parempi. Ei ollut. Onneksi 6370:a on hyvin saatavilla. Evasta sai tuskin lainkaan hyvitystä.


 Kone on pääosin metallia, painoa ruhtinaalliset 10 kiloa. Siinä on kuulemma yksi muoviosa joka aikanaan kuluu käytössä ja tekee sen ettei kone ompele enää kuin suoraa. Osan voi vaihtaa, varaosia on saatavilla ja osa maksaa noin 20 rahaa. Koneen huolto maksoi viimeksi 75 rahaa ja huoltotöille sai vuoden takuun. Minun ompelumäärilläni (satunnaisesti innostuva harrastelija, kuitenkin enemmän kuin ne yhdet verhon päärmeet per vuosi) näyttäisi huoltoväliksi muodostuvan 2-3 vuotta.


Ompeleita on vakiona nämä yläpuolella kuvassa näkyvät 12 hyötyommelta sekä suoraommel, siksakki, kolmipistesiksakki ja napinläpi. Hyötyompeleita vaihdetaan koneen takana olevaan koloon asetettavilla kiekoilla. Jokaisella kiekolla on neljä ommelta. Kiekkoja on saatavana enemmänkin sillä Husqvarnalla on toinen samantyyppinen malli jossa on enemmän koristeompleita ja kiekkoja aina H-kirjaimeen asti (H on aakkosten.. kahdeksas kirjain ja neljä kertaa kahdeksan on... yhteensä 32 ommelvaihtoehtoa :). Ja kuka oikeesti käyttää niitä joidenkin koneiden tsiljoonaa eri ommelta. No ehkä joku. Mutta aika moni ei.
Ne toisen mallin kiekot käy siis tähänkin ja itse hankin viime huollon yhteydessä tuon G:n. En oo kyllä vielä käyttäny.



 Koneessa on myös mitä mainioin hidastusvaihdetoiminto joka on tälläisen häslääjän pelastus kun pitää koristetikata tai ommella muuten erityisen tarkasti. En tiedä onko hidastusvaihde miten yleinen ompelukoneissa?
Mitähän muuta? Minulla ei ole merkittävästi kokemusta muista ompelukoneista mutta sanoisin että syöttäjissä on kohtuullisesti poveria ja kaikki normi säädöt kuten piston pituus ja leveys, paininjalan puristus ja langankireys tietty löytyy ja on ihan helpot käyttää vaikkei kosketusnäyttöä olekaan :P


 Käyttöohjekirja on näin ihqusti lähes retro ja hyvin yksityiskohtainen.



 Ompelukoneet ovat tietysti myös makuasia. Minun käsiini tämä on ollut justiinsa passeli työkalu. Eihän se itsekseen ommella hurista mutta tekee jämptisti sen mitä pyydetään. Toimintoja on ollut minun tarpeisiini aivan riittävästi ja kaikkia en ole edes käyttänyt. Jos ompelu ei suju, syy on monesti siinä etten ole viitsinyt testata koetilkulla säätöjä kohdalleen ( vakiosyntini...). Ja välillä kone on huollettava, ei ne uudetkaan vehkeet ilman sitä kauaa pelitä.

Jo parissa liikkeessä on myyjän ilme suorastaan kirkastunut koneen nähtyään ja innostuvat kehumaan miten nämä "ovat lähes ikuisia, aina voi korjata ja taas käy kuin tanssi". Tietysti voi olla vähän epäilyttävää jos työkseen ompelukoneita korjaava on kovin mieltynyt johonkin malliin (pitääkö niitä korjata niin usein?). Mutta jos sama tyyppi huokaa surullisena miten "niiden uusien sadan euron koneiden ostajat eivät saa kuin murhetta kotiinsa" voi ensimmäisen kommentin lienee tulkita positiiviseksi. Itse olen oppinut ensimmäiset kirosanani 2-vuotiaana seuratessani vierestä äitini ompelusessioita. Luulin ihan tosissani että ommellessa kuuluu noitua hurjasti. Jä äidillä ei siis ollut tätä Husqvarnaa. (Jos äitini lukee tämän se jupisee nyt itsekseen että kirosi koska minä hypin jalkasäätimen päällä.)


Jos siis olet hankkimassa ompelukonetta kun "pitäis ne verhot päärmätä ja voishan sitä jotain pientä sitten ommella kun se kone olis... kun siinä Strömsössäkin se ompelijatyttö näyttää niin pätevältä ja sillä on niin hyvin hoidetut kädetkin..." mutta et raaski sijoittaa hintavaan uuteen koneeseen niin siinä tapauksessa harkitse ihmeessä myös käytetyn ostamista tai sen äidin/anopin/mummon vanhan koneen huollattamista. Sujuvien ompeluhetkien ja kestävän kehityksen nimissä.
Maailmanrauhaa en lupaa.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Kirjaimelliset yökukkujat




Nuorempi lapsi tarvitsi unihaalarit ja nykyään niin kovin tahtovainen vanhempi lapsi tahtoi myös. Haalareiden kaavat, etenkin unihaalareiden, vaan ruukaa olla korkeintaan koossa 86cm ja nyt tarvittiin 92cm ja 110cm. No nokkelana naisena hetken pähkäilin ja simsalabim... raitajalkaiset yöpöllöt muuttivat muotoaan:



 
Kaavat siis Ottobre 6/09 Stripy Legs-kalsarit ja Night Owls-aluspaita. Housujen kaavan leikkasin (tai oikeesti taittelin mut hankala selittää) kahteen osaan niin että sain etu- ja takalahkeen omiksi kaavoikseen. Sitten neulasin paidan ja housujen kaavat kankaalle niin että menivät vyötäröltä noin 7cm päällekkäin. Keskietu- ja keskitakakohdat siis samaan linjaan. Paidan kaava on leveämpi kuin housujen kaava ja leikkasin paidan leveyden mukaan lahkeensuuhun asti koska unihaalari saa mielestäni olla kuitenkin leveämpi kuin kalsarit.


Aika kivasti onnistui, isommassa haalarissa vaan olisi voinut ylä- ja alaosaa limittää enemmän tai ottaa numeroa pienemmät housujen kaavat, nyt niska-haaramittaa on liikaa ja haarasauma roikkuu melkein polvissa.

Samoilla kaavoilla ilman säätämistä ompelin kuopukselle kahdet kalsarit ja paidan. Kokeilin näihin ompelukonen taso-ommelta ja ihan hyvä tuli. Eihän se tietty näytä samalta kuin semmoinen oikean peitetikkikoneen jälki vaan eipä tarvitsekaan. Kestävämmältä ja siistimmältä ainakin näyttää kuin mun saumurilla aikaan saamani laakasauma. Ja tosi ohuet tuli noista saumankohdista, varmaan ois hyvät jos käyttäjä olis niin herkkäihoinen että tavalliset saumanvarat hiertää. Meillä kun ei kukaan toistaiseksi ole moista herkkänahkaisuutta osoittanut taitaa tämä ompelutapa kuitenkin jäädä vain satunnaiseen koristekäyttöön, sen verran hidasta oli neulata kappaleita kohdilleen ja lopuksi leikata ylimääräiset varat pois.

Kankaat kaikissa näissä ompeluissa sieltä täältä haalittuja Nanson palatrikoita.

torstai 21. lokakuuta 2010

Viidakkopoliisin virka-asu

Olen silloin tällöin kysellyt esikoislapselta että minkälaisia vaatteita sitä passais hälle ommella ja punaisen lisäksi on toivelistalla esiintyneet useampaan kertaan 'viidakkohousut'.  Viidakkovelouria siis tilasin ja tein housut samalla kaavalla kuin edelliset punaiset. Taskuja en tehnyt kun eihän ne tuosta väri-ilotulituksesta edes erottuisi.



Värien paljous aiheutti pakokauhua kun mietin mätsäävää yläosaa. Lapsi yhdisti housut sujuvasti muinaiseen jo pesuissa haalistuneeseen viidakkotrikoopaitaan mutta itse päädyin tällaiseen yhdistelmään:


Kaava on Otbr 1/10. Koristeena toisessa hihassa paljetasku (iski ykstyiskohtakohtaus) ja toisessa viidakkotrikoon jämistä leikattu ja applikoitu tiikerimerkki (nyt puhutaan jo tosi pienistä jämistä, mutta mitäänhän ei kannata heitää pois kun sitä voi vielä tarvita). Yhdessä nuo somisteet tuovat ainakin minun mieleeni poliisin pusakan.


Resoreissa on toinen puoli turkoosia ja toinen punaista kun en osannut päättää... ja sopiihan se kai tuohon housujen kaikkinaiseen kirjavuuteen.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Apina-papinalle

Esikoinen on pitempään ilmoittanut aina vaatetoiveita kysyttäessä että: "Punainen." Nyt on.
Ja apinakin äidin mieliksi, se kun jotenkin sopii tuolle nimenomaiselle lapselle.

Housujen kaava koki joltisenkin muokkauksen mutta on alunperin tästä kirjasta:

 Lisäsin pituutta lahkeeseen ja vyötärölle sekä himpun leveyttäkin. Aika hyvät tuli ja oon tosi tyytyväinen että nyt mulla on ihan tuolle lapselle käypänen simppeli housujen kaava! Monet aiemmin kokeilemani kaavat on olleet turhan leveitä ja aina ei jaksais kaiken maailman leikkausaumojen ja yksityiskohtien kanssa vääntää vaikka se joskus kivaa onkin.

Noissa taskuissa ois vielä vähän säätämistä, mulla kun on päänteistä ja rannekkeista periytyvä pakkomielle venyttää resoria ommellessa ja näin jälkeen päin ajatellen eihän se noissa taskuissa mee niin... ainakaan noissa ulkoreunoissa. Taskujen resorireunat nääs vetää tuota lahjetta poimuille. Onneksi lapsi on niin liikkuvainen ettei sitä kerkee juuri huomaamaan. Liikkuvaisuuden takia päädyin myös ompelemaan taskujen reunat leveällä siksakilla enkä kahdella suoraompeleella, mikä olis varmaan ollut sievempää. Pelkäsin että joustamaton sauma joustavissa materiaaleissa saattais olla yhteensopimattomaton esimerkiksi villin breik-tanssin kanssa.


 Paidan kaava on Ottobre 1/10 malli 31 koossa 110cm (A on 105cm pitkä nyt). Tuo limenvihreä pääntien resori nyt on vähän sillä hilkulla onko se kiva vai ei. Mietin myös mustaa tai punaista mutta halusin kuitenkin jotain vähän yllätävämpää väriä. Ja mietin että sopisko tuo paremmin yhteen muuhun kankaaseen josta kans pitäis jotain ommella...

 Muikea lapsi. Oli tyytyväinen vaatteisiin. Paitsi apinaa ei ois tahtonu.


 Tähän loppuun vielä kuva viime postauksen neukku-haalarista tosi käytössä. Aika cool?

perjantai 1. lokakuuta 2010

Täällä taas

No niin, nyt on ompelukone korjautettu, uusi kamera hankittu, sato korjattu ja hillot keitetty. No kurpitsat nököttää vielä keittiön pöydällä mutta säilyy ne jonkun tovin niinkin.

Kyllä mä kesällä vähän ompelinkin. Itelleni enimmäkseen. Tein yhden hellemekon joka jäi kuvaamatta ja on jo pakattu talvijemmaan sekä hameen joka näkyy tässä:


Ompelin myös housut jotka ovat kadonneet. Tummansiniset leveälahkeiset pellavahousut. kerkesin muutaman kerran käyttää ja nyt niitä ei löydy mistään? Jos jollain ajelehtii nurkissa niin hihkaisee. En minä muuten housujani hävittele mutta jollain saunareissulla on voineet jäädä kun on ollut vaihtovaatteet mukana...
Tai sitten meidän pyykkinarulla on käynyt vähän harvinaisemman lajin fetisisti. Tai hyvin paikallinen trombi.


Trombista kopsutellaan aasinsiltaa myöten Veera-myrskyyn ja sen viimeisten jälkien raivaukseen kesämökin metsästä. On nimittäin tarkoitus tapahtua huomenna. Ja mökkioloja silmällä pitäen ompelin justiinsa kuopukselle fleecehaalarin. Kaava on SK9/08, koko 86cm ja aamulla nähdään miten sopii. Ei ole koskaan sujunut viimeisen illan ompelukset yhtä luonnikkaasti kuin nyt. Edes vetoketjua en joutunut purkamaan.


Noiden punaisten tähtien takana oleva aate kuuluu:  "Kik-kid:n vaatteet on siistejä mutta tyyriitä". Niiden henkeä siis yritin väri- ja kuviovalinnoilla tavoitella. Lipsahtikohan liikaa puna-armeijan puolelle? Mulle meinaa tulla mieleen Ylä-Mongolialainen lastentarha missä taaperot on topattu pinkeiksi michelinukoiksi aavoilla aroilla tuivertavia pakkastuulia vastaan. Enkä viitsi edes googlata onko moiselle sterotypialle mitään perusteita. Tai edes Ylä-Mongoliaa.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Voi kökkö

Ensin hajosi kamera ja nyt justiinsa ompelukone.

maanantai 31. toukokuuta 2010

Ihan pihalla

Tässä nyt tämmöinen hätäinen päivitys ettei koko toukokuu  menis ilman postausta. Hiljaisuus johtuu alati kiihtyvästä puutarhailukaudesta. Kaikki aika menee pihalla ja kasvihuoneessa ja jos jotain käsitöitä kerkee tehäkin niin niitä ei ehdi blokata. En kylläkään valita, kivaa tää on :)



Olen jo viime kuun puolella aloittanut ompelemaan kesävaatteita kuopukselle. Edistys ei päätä huimaa mutta valmiina on ainaskin turkoosi joustofrotee t-paita ja siihen rimmaava retrolippis. Lapsi ei vaan ymmärrä hyvän päälle. Lakki tarviis liimata päähän kiinni ettei sitä nakattais mäkeen noin sekunnissa.



Ihan tätä postausta varten ompelin eilen illalla napit Vine Yoke Cardiganiin.


(Antakaatten anteeksi stailauksen puute, kesken kitkemisen piti äkkiä napata kuva.) Mokoma oli ollut nappeja vaille valmiina jo useamman viikon. Tätä mallia oli kiva neuloa vaikka aluksi pelkäsin että miten vaikea se oikein on. Ei ollut ollenkaan vaikea kun jyvälle pääsi. Takki siis neulotaan poikittain etureunasta etureunaan yhtenä kappaleena. Oli jopa nopea tehdä. Ilman minulle tyypillisiä projektikatkoja olisi valmistunut pariin viikkoon.

Ennen pingotusta takki näytti TODELLA huolestuttavan lyhyeltä vaan riittävällä venytyksellä tokeni ihan säälliseksi. Tai nyt kun vertaan kuvia ennen ja jälkeen pingotuksen niin eihän tuo niin paljoa venynytkään... hmh... ois voinu lisätä tuota pituutta. Ravelryä tutkimalla päädyin tekemään koon 36 kun oma vaatekokoni on noin 40 (ei nuo koot taida silleen suoraan verrannolisia olla). Mielestäni takki on ympäryksiltään oikean kokoinen, pituutta pitäis olla vähän enemmän.

Lankana Novita Florica 2-kertaisena ja puikot taisi olla numero 4.

Takaisin pihalle!

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Kurttuotsaista

Nyt on päässy käsityöosasto pahasti ruuhkautumaan. Joka paikka pursuaa keskeneräisiä tekeleitä ja uusia pukkaa hirmuista tahtia. Olisko joku kevätmania?


Valmiiksi asti on saatettu kuopukselle keväthattu. Miniveriso Dragspelbaskerista eli hanurihatusta. Koska oma baskerini pysyy mallikkaan tukevasti päässä halusin tehdä saman mallisen myös lapselle. Kivasti toimii lapsenkin hattuna, peittää korvat j apysyy melko hyvin päässä mitä nyt välillä tuppaa valumaan silmille. Hatusta paljastui myös hupaisa ominaisuus jota en ollut tullut etukäteen ajatelleeksi. Pikkulasten kanssa tekemisissä olleet tuntenevat ilmiön nimeltä 'Heitetään-hattu-maahan-koska-se-ärsyttää-pukemisesta-vastaavaa-aikuista'? Tätä hattuapa onkin huomattavan hankala viskellä koska se vaan venyy ja venyy eikä irtoa päästä :D . Tai lähteehän se kun aikansa nyhtää mutta siinä vaiheessa ärsyttää jo lastakin. Harmi etten ole saanut ilmiötä valokuvattua.

Lankana Novitan Nalle, puikot 2,5 minipyöröt ja sukkapuikot. Pienensin silmukkamäärän 85 silmukkaan ja lyhensin myös raitoja niin että ovat viiden kerroksen sijasta neljän levyisiä. En muista enää teinkö muita muutoksia... No kokeilinhan mä neuloa nuo nurjat raidat niin että käännän työn ympäri ja neulon oikeaa. Muistan miettineeni että käännöskohdassa voi tulla näkyviin ikävä porras ja mykläsin silmukoita jotenkin niin että neuloin kerroksenvaihtokohdan yli ennen kuin käännyin tai jotain outoa tein kumminkin. Vähän ajan päästä koko kääntelytouhu rupesi kuitenkin tuntumaan niin epämääräiseltä että palasin takaisin alkuperäiseen menetelmään ja neuloin vain nurin kääntämättä työtä. Valmiin työn langanpätkiä päätellessä huomasin sitten että ne myklättyjen kerrosten värinvaihtumiskohdat oli paljon siistimpiä ja vähemmän porrasmaisia kuin ohjeen mukaan neulotut. Sääli vaan etten yhtään tiedä miten mä ne tein. Pitäis tehdä kaikista kokeiluista kunnon muistiinpanot, saattaishan sitä joskus vahingossa onnistuakin.


Esikoisella oli uupelo ulkoiluhousuista, näillä rapakeleillä ei meinaa ulkovaatevarasto riittää. Koska kantotakista oli jäänyt kangasta yli tekaisin sitten männä viikolla housut.


Kangas Luhdan laminoitua ulkoilukangasta, vuori verkkovuorineulosta. Kaava Ottobre 5/2006 Eskimohousut, ilman leikkaussaumoja koska tarkoitus oli tehdä mahdollisimman vedenpitävä vaate. Teippasin saumat Action-saumausteipillä jota myös löytyi jemmasta. Teippaaminen oli aika tuskaista hommaa. Materiaalit ei vissiin ollu ihan yhteensopivia koska teippi vaati kiinnittyäkseen niin korkean lämpötilan että kankaan laminointi rupesi sulamaan. Pitäis kaivaa jostain foorumilta enempi tietoa tuosta teippaamisesta kunhan sais aikaiseksi. Tosin en ole ollenkaan varma koko teippaamisen järkevyydestä. Ilman teippejäkin nuo kestävät kyllä märässä hiekassa istumisen ja muun sellaisen kevyen kastumisen ja kunnon lätäkön sattuessa kohdalle ei kyllä mitkään teipit auta. Lätäkössä näet lätsyttämisen lisäksi ainakin istutaan ja mahdollisesti myös kokovartalomöyritään.





Ryppyjä ja ruttuja on myös enemmän kuin tarpeeksi ja ompelujälki kaikkinensa ihan luokatonta. Mutta ovat ihan huiput käytössä! Suojaavat alla olevat sisävaatteet loistavasti ja hinta jäi niin halvaksi ettei tarvi pahemmin surra vaikka lapsi kiipeisi nää päällä puuhun tai tekisi jotain muuta vaatteille tuhoisaa. Kuivuvat myös pesun jälkeen huippunopeasti. Ja pestä tarttee usein. Jo ekana päivänä lapsi kaatui nää päällä lantakasaan. 


Lapsi osaa muuten ajaa pyörällä ilman apupyöriä :)