sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Metsän otuksia

Lisää lastenvaateompeluksia. Unipuku ja välikerrastoja Viralliselle Taaperolle. Kangas on raitatrikoota jonka ostin alennusmyynnistä 2m/13€ ja siitä tosiaan tuli kokohaalari ja kaksi kerrastoa koossa 80cm. Pieni pala vielä jäikin. Näillä paikkailin viidakkotrikoon budjetille aiheuttamia vaurioita. 

Applikointi-innostus tarttui näistä huimista blogeista; Ruttunuttu ja Tassunjälkiä. Tai no ensin kun olin nuo blogit nähnyt ei tehnyt moneen viikkoon mieli ommella mitään mutta kun toivuin kateudesta, päätin kokeilla itsekin. Haalarin otus esittää karhua ja puseroissa on toisessa hirvi ja toisessa loikkaava pupu.



Kaavat haalariin SK4/08 paitaan Ottobre 1/10 ja kalsareihin Ottobre 1/07. Ja olivat sopivia noin kahden viikon ajan. Sitten pikkujäbä veti hirmuisen kasvuspurtin ja tartteis TAAS uusia vaatteita... Jos oisin yhtään fiksu ompelisin vaan esikoiselle satakymppisiä vaatteita valmiiksi kun kohta sekin tietty venähtää.

lauantai 16. tammikuuta 2010

Viidakkopojat


Viidakkobody ja mustat collegehousut kuopukselle. Bodyn ja housujen kaavat on samat kuin edellisen postauksen vaatteissa, tällä kertaa resoria vaan oli tarpeeksi ja housuissa on ohjeen mukainen resorivyötärö. Tai sinne päin oleva resorivyötärö koska en käyttänyt leikatessa kaavaa vaan arvioin sopivan koon. Minusta monissa ohjeissa resorit on turhan löysät ja sitten lahkeet on jalan alla tai housut tippuu päältä.


Esikoinen sai viidakkopaidan. Kaava on SK 2/07 kerrastopaita. Jonkun kämmin taisin tehdä kun pääntie vaikuttaa liian avaralta. Mieluinen paita kumminkin on ollut ja poika pyytelee viidakkohousujakin.

Viidakko kangas on tilattu Ikasyriltä. Muhkean paksua trikoota. Kutistui pesussa ja kuivausrummussa kymmenisen prosenttia. Kankaan ainut vika on kalliihko hinta. Metrille tuli postikuluineen hintaa 20€ ja siitä ompeli justiinsa nämä kaksi yläosaa (koot 80cm ja 104cm). Halvempia saisi tietty ruotsalaisketjujen kaupoista. Mutta ei vastaavia.

Kankaan mukana tuli pari pientä näytetilkkua pilvi- ja apinatrikoista. Ketkua, sillä nyt tekis hirveesti mieli tilata lisää.



Vaatteita vintiölle

Vuoden ensimmäiset ompelukset ovat tässä. Body ja collegehousut täyden yhden vuoden iän saavuttaneelle kuopukselle.

Olen pidempään ollut sitä mieltä että bodyja en ompele koska viimeistään neppareita kiinnittäessä ne menee pieleen. Mulla on joku kirous päällä vasaroitavien neppareiden suhteen; ne joko ei jää kiinni ollenkaan, lähtevät myöhemmin irti tai jäävät vastakappaleeseensa kiinni niin lujaa että kankaaseen tulee reikä kun niitä avaa. Mutta nyt tajusin miten voin välttää sen pirkuleen vasaroimisen. Onhan niitä vanhanaikaisia käsinommeltavia neppareita! Hitaampia kiinnittää mutta toistaiseksi toimineet ihan ok. (Huomaa kaksoisneulatikkaus. Olenpas ylpeä itsestäni... :D)

Kirjekuoripääntiellä vältin neppareiden laiton olalle ja tuo pääntie on minusta muutenkin tosi kiva ja sutjakka ommella sekä käytössä näppärä. Joissain kaavoissa pääntie tosin jää liian avoimeksi mutta tämä (Ottobre 5/06) on justiinsa passeli.

Housujen kaava on SK 1/08, resorin sijaan laitoin kuminauhan vyötärölle, oli vähän uupelo tuosta turkoosista resorista. Nämäkin oli semmoset kivat nopeet ommella, ei mitään erikoisuuksia.

Kuvaaminen oli sitten hivenen haastavampaa. Tässä kuvaussessiota takana viitisen minuuttia, malli ryömii siivouskomeroon ja puvun etupuolella on jo komeat tahrat isoveljen välipalajugurtista joka oli jäänyt sopivasti pöydän reunalle. Että tämä kuva saa sit kelvata.


tiistai 12. tammikuuta 2010

Summary and conclusions

Tässäpä katsaus viime vuoden tekeleisiin. Alkuvuosi on mennyt selvästi neulomisen parissa ja loppuvuonna enemmän ompelutöitä. 




Asusteprojekti tuotti muutaman myssyn ja kaksi huivia sekä lapaset. Käyttöön ei loppujen lopuksi päätynyt kuin musta myssy ja mustat lapaset. Selvä parannus kuitenkin lähtötilanteeseen; nyt on sekä oikean että vasemman käden lapanen. Enkä edes neulonut 'kädettömiä' niin kuin lapselle. Asusteprojektia ei todellakaan ole vielä aika kuopata ja unohtaa vaan jatkaa eteenpäin kohti värikkäämpiä lankoja! Olen harkinnut että ulottaisin projektin koskemaan myös miehen asusteita sillä kriittisesti arvioiden tilanne on likipitäen kestämätön käsittäen pilkkihanskat ja punamustan mainos- tai vihreän tupsupipon kotioloissa sekä sinällään hienon ja originellin mutta pilkkihanskojen kanssa yhteensopimattoman karvalakin virallisemmissa yhteyksissä. Mikä häpeä tämä onkaan käsitöitä harrastavalle vaimolle! Mies raasu on ihan heitteillä. On muuten ainoa perheenjäsen jolle en valmistanut yhden ainutta vaatekappaletta viime vuonna.

Muista tekeleistä: turkoosinsävyinen kesäpipohuivi-setti odottelee kaapin nurkassa ensi kesää ja vaalea huivi ja myssy ovat saaneet uuden omistajan. Eteenpäin ovat lähteneet myös keltaiset villasukat sekä lohikäärmemyssy (kaikki luuli sitä kanaksi). Ruskea virkattu lippis kokenee purkamisen ja metamorfoosin joksikin ihan muuksi. Myös maitolangasta neulottu vauvan pipo jonka kuva on mystisesti kadonnut koneelta eikä siksi näy mun köpelöissä kollaaseissa on tuomitti kadotukseen. Se onneton lanka vaan haisee kastuessaan mun nenään ihan järkylle. 

Vuoden ehdoton yllättäjä on Kirjastonhoitajan villapaita. Se on ollut kovassa käytössä ja lapsi on useimmiten pukeutunut tai oikeammin sallinut itsensä puettavan siihen ilman suurempaa vastustusta. Ihan nyppyiseksihän se on käytössä mennyt kun lanka on niin hemppispehmoista mutta ei haittaa. Parempi että on käytössä kuin kaapissa. Meidän kaapeissa on jo aivan tarpeeksi eristettä sisäpuolella... Onkohan kellekään käynyt koskaan niin että ulkoseinää vasten olleeseen vaatekaappiin olisi villasukkakasan alle jäätyneet kalsarit kiinni hyllyyn?...


Olen kovasti pohtinut tämän vaatteen menestyksen syitä ja tullut siihen tulokseen että se on sopivan pehmeä, kevyt ja lämmin sekä niin niukka mitoitukseltaan ettei haittaa liikkumista ( joo ja ne ylipitkät hihat pysyy tosi hyvin ylhäällä kun ne kääntää kyynärpäihin asti). Näitä ominaisuuksia pyrin jatkossa tietoisesti korostamaan villapaitoja neuloessani. Paitsi niitä hihoja. Enkä kyllä neulo niitä käsityölehtien reilusti liikkumatilaa sisältäviä tonnin painavia sirkusvärisiä lastenpuseroita. Semmoisiahan ne lastenneuleet on ainakin vähän vanhemmissa lehdissä?

Kantotakki oli myös aikansa käytössä ja kulki auton takakontissa usein varuilta mukana. Jopa kesäiselle rannallekin. Yllätävän toimiva ranta-asu. Suomen säät kun tunnetusti on mitä on. 

Nyttemmin takki on arkistoitu. Vauva kun on siirtynyt taaperoiden kastiin ja haittaa muuten kovasti ompeluharrastuksia. Ompelijan paras ystävä onkin epäilemättä mustekala jos se tavallisilla ihmisillä on koira. Nimittäin semmoinen lenksumustekala jolla voi liittää ruokapöydän tuolit pöydän alta yhteen ja estää siten Taaperoa tai tässä tapauksessä pikemminkin Kiiperöä, kiipeämästä pöydälle sotkemaan äidin kankaanleikkuuta.

Tälle vuodelle en vielä osaa asettaa kummempia tavoitteita. Koitan vaan pitää harrastuksen mukavana ja tehdä mitä huvittaa sekä välttelen sortumista liialliseen tarpeellisten juttujen pakkovääntöön. Se kun vie äkkiä maun koko hommasta. 

Nyt on huvittanut ommella. Siitä lisää toisella kertaa (jännitystä, jännitystä... ;D).