torstai 25. helmikuuta 2010

Jotain itää jo

Puutarhailukuume antaa ensimmäisiä merkkejä itsestään.

Jotain itää jo.


Samaa teemaa esikoisen lapasissa. Lanka 7-veljestä.


Istutin syksyllä pinkkejä tulppaaneja. Pian nekin versoo, kunhan lumi ensin sulaa.

Tuplalapaset itselle. Lanka päällilapasissa 7-veljestä, vuorissa Nalle. Näillä tarkenee.

lauantai 13. helmikuuta 2010

Epäonnea käsitöissä, onnea rakkaudessa...?

Puro-paidan huopaantumisen jälkeen olen neulonut raivokkaasti huonon menestykseni vimmastuttamana. Useampikin pipon alku on mennyt pipariksi. Tässä ystävänpäivään sopivana esimerkkinä Odessa-pipo joka muuttui Möbiuksen nauhaksi. Näyttää vähän sydämeltä.

Oli jo toinen epäonnistunut Odessa-yritelmä, ensimmäinen eliminoitiin törkeän reikäisen käsialan vuoksi.

Myös Mustikka-pipoja olen neulonut useamman. Ostin ohjeen kun sitä myytiin Haitin katastrofin uhrien hyväksi ja ajattelin että tuostahan tulee Miehelle kiva pipo. Langaksi meinasin Dropsin Classic Alpacaa mutta pipariksi meni. Tai tuli siitä pipo mutta tosi kireä. Ja Miehellä taitaa muutenkin välillä pipoa kiristää mun jatkuva neulominen, etenkin se piti mua ihan pöljänä kun melkein valmis Odessa meni purkuun vaikka siinä ei kuulemma huomannu mitään vikaa.

Tein jopa kolme mallitilkkua (ohjeessa pipon kokoa säädetään tiheyttä muuttamalla, silmukkamäärä on aina sama) eri kokoisilla puikoilla mutta ei se tiheys täsmännyt kuitenkaan... huokaus... Selvisi tosin se että mun neuletiheys vaihtelee ei  pelkän puikkokoon mukaan vaan myös puikkotyypin. Pyöröpuikoilla neulon tiukempaa kuin suorilla puikoilla. Ilmiö on havaittavissa myös edestakaisneuleessa, ei pelkästään suljetussa neuleessa.

Esikoinen sai ensimmäisen Mustikka-yritelmän. Se on nyt vielä vähän reilun kokoinen mutta lienee ensi talvena sopiva. Toisen yritelmän tein Seiskaveikasta ilman mitään mallitilkkuja ja nyt mentiin toiselle puolelle metsään. Tuli valtaisa ja eliminoitiin  kun en tunne ketään niin suuripäistä. Hirvitti jo että mulla on kasassa piirakkamarjat ennen sopivaa pipoa, vaan sisulla tahikka jääräpäisyydellä neulottu kolmas versio näyttäisi olevan sopiva.

Lapaset neuloin itselleni E.Zimmermanin Mitered Mittens ohjeella, lankana kaksinkertainen Novita Florica. Ihan kivat mutta käsiala on taas mitä on ja kyllä nuo kaipais vähän jotain peukalokiilan tynkää kun tein muuten niin kapeat. Väriyhdistelmästä tykkään, etenkin nuo kelta-oranssit raidat näyttää luonnossa loistavan aurinkoisilta.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Ideavarkaissa

Vaikutteita tietysti ottaa milloin mistäkin, mutta nyt täytyy tunnustaa harvinaisen törkeä ideavarkaus. Tein likipitäen piraattikopion Lipfish -lastenvaatemerkin norsupaidasta. Mutta on se vaan kiva. Mee laiks.

Paidan kaava Ottobre 4/09 ja housut samat vanhat SK1/08, tällä kertaa kuminauhavyötäröllä. Molemmat kokoa 80cm kun kerkesin leikata ennen kuin tajusin kuinka nopeasti tuo lapsi kasvaa. Norsun kärsässä on sisällä pätkä kuminauhaa. Kankaiksi ostin kaksi halpismarketin fleecehuopaa kun tuli aivan hirveä ompeluhinku eikä kotona ollut yhtään fleeceä. Ja täällähän ei lähitienoilla ole kangaskauppaa. Huovat maksoi 4,99€/kpl ja niistä ompelee vielä muutakin, joten ei kauheasti haittaa jos tekeleet kulahtaa käytössä. Tosin pari ekaa pesua on nyt mennyt aivan kunnialla. Olenpas taas ollut kätevä ja säästäväinen :D


perjantai 5. helmikuuta 2010

Neiti Croftin paksumpi palttoo

Neuloin itselleni villapaidan. Lankana Novita Puro. Ohje sovellutusta sieltä ja täältä, enimmäkseen E.Zimmermanin neuvojen mukaan. Olin sovitusvaiheessa paitaan oikein tyytyväinen, oli sopivan kokoinen, kevyt ja lämmin. Ja sitten kämmäsin.

Päätin liottaan paidan lanoliinia sisältäväassä villanpesuaineessa kun ajattelin että se vielä pikkuisen pehmenisi. Ja koska talvikelit ovat aiheuttaneet minulle ikävää käsi-ihottumaa en millään halunnut ruveta lotraamaan huuhteluvesien kanssa käsin. Tein sitten saman mitä lasten hahtuvahousuillekin ennen. Pistin paidan pyykkikoneeseen huuhteluun ja kevyeen linkoukseen. VIRHE! ... Paha virhe....

Vaikka hahtuvat käsittelystä selvisivätkin, tämä paita ei selvinnyt. Osansa oli vissiin sillä että mukana ei ollut mitään muuta pyykkiä. Kone ei huuhtelun jälkeen ruvennutkaan linkoamaan vaan rumpsutteli aikansa eestaas ilmeisesti jakaakseen pyykin tasaisemmin. Vaan mihkäs se yksi villapaita jakaantuisi. Ja sitä rumpsuttelua oli kestänyt sitten varsin kauan ennen kuin havahduin auvoisen rauhallisesta lapsiperheen arjesta pyykkikoneen käytökseen. Olin ajatellut että jos ei linkous onnistu niin se masiina piippailisi heti. Mutta ei. Se kaikessa hiljaisuudessa huovutti mun paitani. Murjotan. Ensimmäinen särö minun ja LG:n suhteessa.

Eipä siinä sitten muuta kuin märkä villapaita päälle ja venyttämään. Auttoi himpun verran. Että kyllä se nyt päälle menee ettei palella tartte. Mutta en minä kyllä ihan näin piukkaa meinannut. Mies on tyytyväinen, tulee kuulemma Lara Croft mieleen.