sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Kurttuotsaista

Nyt on päässy käsityöosasto pahasti ruuhkautumaan. Joka paikka pursuaa keskeneräisiä tekeleitä ja uusia pukkaa hirmuista tahtia. Olisko joku kevätmania?


Valmiiksi asti on saatettu kuopukselle keväthattu. Miniveriso Dragspelbaskerista eli hanurihatusta. Koska oma baskerini pysyy mallikkaan tukevasti päässä halusin tehdä saman mallisen myös lapselle. Kivasti toimii lapsenkin hattuna, peittää korvat j apysyy melko hyvin päässä mitä nyt välillä tuppaa valumaan silmille. Hatusta paljastui myös hupaisa ominaisuus jota en ollut tullut etukäteen ajatelleeksi. Pikkulasten kanssa tekemisissä olleet tuntenevat ilmiön nimeltä 'Heitetään-hattu-maahan-koska-se-ärsyttää-pukemisesta-vastaavaa-aikuista'? Tätä hattuapa onkin huomattavan hankala viskellä koska se vaan venyy ja venyy eikä irtoa päästä :D . Tai lähteehän se kun aikansa nyhtää mutta siinä vaiheessa ärsyttää jo lastakin. Harmi etten ole saanut ilmiötä valokuvattua.

Lankana Novitan Nalle, puikot 2,5 minipyöröt ja sukkapuikot. Pienensin silmukkamäärän 85 silmukkaan ja lyhensin myös raitoja niin että ovat viiden kerroksen sijasta neljän levyisiä. En muista enää teinkö muita muutoksia... No kokeilinhan mä neuloa nuo nurjat raidat niin että käännän työn ympäri ja neulon oikeaa. Muistan miettineeni että käännöskohdassa voi tulla näkyviin ikävä porras ja mykläsin silmukoita jotenkin niin että neuloin kerroksenvaihtokohdan yli ennen kuin käännyin tai jotain outoa tein kumminkin. Vähän ajan päästä koko kääntelytouhu rupesi kuitenkin tuntumaan niin epämääräiseltä että palasin takaisin alkuperäiseen menetelmään ja neuloin vain nurin kääntämättä työtä. Valmiin työn langanpätkiä päätellessä huomasin sitten että ne myklättyjen kerrosten värinvaihtumiskohdat oli paljon siistimpiä ja vähemmän porrasmaisia kuin ohjeen mukaan neulotut. Sääli vaan etten yhtään tiedä miten mä ne tein. Pitäis tehdä kaikista kokeiluista kunnon muistiinpanot, saattaishan sitä joskus vahingossa onnistuakin.


Esikoisella oli uupelo ulkoiluhousuista, näillä rapakeleillä ei meinaa ulkovaatevarasto riittää. Koska kantotakista oli jäänyt kangasta yli tekaisin sitten männä viikolla housut.


Kangas Luhdan laminoitua ulkoilukangasta, vuori verkkovuorineulosta. Kaava Ottobre 5/2006 Eskimohousut, ilman leikkaussaumoja koska tarkoitus oli tehdä mahdollisimman vedenpitävä vaate. Teippasin saumat Action-saumausteipillä jota myös löytyi jemmasta. Teippaaminen oli aika tuskaista hommaa. Materiaalit ei vissiin ollu ihan yhteensopivia koska teippi vaati kiinnittyäkseen niin korkean lämpötilan että kankaan laminointi rupesi sulamaan. Pitäis kaivaa jostain foorumilta enempi tietoa tuosta teippaamisesta kunhan sais aikaiseksi. Tosin en ole ollenkaan varma koko teippaamisen järkevyydestä. Ilman teippejäkin nuo kestävät kyllä märässä hiekassa istumisen ja muun sellaisen kevyen kastumisen ja kunnon lätäkön sattuessa kohdalle ei kyllä mitkään teipit auta. Lätäkössä näet lätsyttämisen lisäksi ainakin istutaan ja mahdollisesti myös kokovartalomöyritään.





Ryppyjä ja ruttuja on myös enemmän kuin tarpeeksi ja ompelujälki kaikkinensa ihan luokatonta. Mutta ovat ihan huiput käytössä! Suojaavat alla olevat sisävaatteet loistavasti ja hinta jäi niin halvaksi ettei tarvi pahemmin surra vaikka lapsi kiipeisi nää päällä puuhun tai tekisi jotain muuta vaatteille tuhoisaa. Kuivuvat myös pesun jälkeen huippunopeasti. Ja pestä tarttee usein. Jo ekana päivänä lapsi kaatui nää päällä lantakasaan. 


Lapsi osaa muuten ajaa pyörällä ilman apupyöriä :)

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Apina-paita





Varastossa oli myös vaaleantuurkoosihtavaatrikoota, samaa muuten mistä tein kirahvihupparin kirahvin. Lopusta sain nippanappa t-paidan itselleni. Halusin välttämättä raglanhihaisen kun olen nyt niin ihastunut tereiden ompeluun ja raglanhihaan niitä on kiva laittaa. Ainut kaava jonka tähän hätään löysin oli Suuren Käsityölehden nuorisuunnittelijakaava. Muuten ihan kiva mutta hihat on tooosi kapeat. Ensin tuntui että paitaa ei voi käyttää ollenkaan kun kiristää ja puristaa mutta tein sen kumminkin loppuun asti. Kiristys helpotti aika paljon kun nyhdin tereiden sisällä olleet ohuet kuminauhahyörit pois ja kavensin saumanvarat minimiin. Pääntien resorikaitale vielä tasapainotti kokoamalla väljyyttä pääntienympäriltä. Kyllä tätä voi käyttää vaikka ryppyjä pukkaakin tuohon kainalon kohtaan. Muiden kuin mustien pitkähihaisten t-paitojeni määrä kasvoi siis 50 prosenttia. (Huomaa myös ihka pränikät kumpparit!  Sopivat hyvin lantatunkiolla poseeraukseen...)
                                         
Kuva ei ole oma (missään mielessä :D) vaan taas Ottobren nettisivuilta napattu ja sabluunalla ja kangasväreillä paitaan taiteiltu. Miten lie kestänee pesussa, vähän jänskättää kun mun kangasvärit on tainnu taas kärsiä liioista lämpötilanvaihteluista ja tuo peittoväri oli ruvennut erottumaan useammaksi faasiksi. Sekoitin raivoisasti ja toivon parasta.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Syvemmissä kerrostumissa

Varastontyhjennysompelu etenee aina vain kiintoisampiin kerrostumiin. On se vaan hyvä etten heti mennyt sinne kangaskauppaan, mullahan olikin vaikka mitä! Tosin nyt on kyllä otettu jo liinavaatekaapin sisältöäkin peliin. Näistä olis tulossa kuopuksen kesägarderoobi.
Tuo takimmaisena näkyvä turkoosi joustofroteelakana on muuten loputon.
Posted by Picasa

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Kolean kelin apinatakki


Apinatakki kuopukselle. Minulla ei ole kovin ruusuista käsitystä Suomen kevät- ja kesäkeleistä joten hellevaatteiden sijaan aloitin kesään varustautumisen vuoritetusta fleecetakista. Tälle lienee käyttöä niinä lukuisina päivinä kun on pilvistä, koleaa, tuulee tai tihuuttaa harvakseltaan vettä tai on juuri satanut. Tämä on varmaan mukava myös pukea lyhythihaisen päälle illan viiletessä tai sään äkkiä muuttuessa. Päällikangas on tuulta pitävää  ja vettä hylkivää fleeceä ja vuori pehmeää puuvillatrikoota.

Kaava on Pikku Aaveen fleecetakki (Ottobre 6/07), koko 86cm ja on muuten reilun kokoinen. Lapsi on 80 ja jotakin pitkä. Muutoksena nappien tilalle vetoketju sekä hupun etureunan korotus niin että vetoketjun ollessa suljettuna muodostuu vähän kauluksen tapaista. Tuo hupun muutos oli hieman harkitsematon. Tein sen siksi ettei lapsella kylmäisi kaulaa niin herkästi mutta tuo pikkuinen korotushan pisti koko ompelujärjestyksen sekaisin eikä siitä minun räpeltämänä mitenkään siisti tullutkaan. Loppujen lopuksi piti käsin ompelemalla kursia osia kohdalleen.

Niin ja lisäsinhän mä nuo tereet. Ne on ihan ite tehty sellasesta pyöreestä kuminauhasta/joustavasta nyöristä ja resorista. Eikä ollu ees vaikeeta. Kivoin ja onnistunein osa koko hommasta :)

Tästä kerkesi nääs ennen valmistumistaan muodostua varsinainen inhokkiprojekti. Kangas on nettitarjouksesta ostettua windstopperfleeceä. Värejä oli laventeli ja oranssi. Tilasin ensin laventelia kun se näytti kuvassa aikasta normaalilta siniseltä. No se oli sitten oikeesti niin liilaa ettei siitä poikien vaatteita viitsinyt tehdä. Laadultaan se oli muuten tosi jees, sellaista joustavaa ja nyppyyntymättömän oloista niin kuin urheiluvaatteissa ruukaa olla. Siitä tuleekin varmaan mulle itelle lenkkeilyfleece.

Toisen tilauksen yhteydessä tilasin sitten oranssia. Ja kuva teki taas tepposet. Värisävy olikin tuollainen retromaisen samea eikä oikeastaan sovi yhteen vuoriksi tilatun trikoon sävyjen kanssa. Kangas oli muutenkin ihan erilaista kuin liilan värinen, valmiiksi nyppyistä ja nurjalta puolelta jotenkin kumimaisen oloista. 

Ompelu oli kaikin puolin hankalaa ja jälki suttuista. Applikaatio ei oikein onnistunut. Apinan silmät ei erotu. Eikä kuminauha jaksa rypyttää paksua fleeceä hupussa eikä etenkään hihansuissa. Plääh. Kurjaa on myös että kankaita on vielä esikoisenkin takkiin. En ehkä teekkään.

P.S. Hih-hih, meitsin versio Pisarasta oli mukana pikku kuvana  Twist Collectiven uusimmassa uutiskirjeessä! En osaa linkata sitä tähän, mutta siellä se on. Ihan luvan kysyivät. Kuva on tämä:

Jotenkin hihityttää kun mä tiedän että aivan tuon kuvan rajojen ulkopuolella on läjittäin pihaleluja, kompostori, kaatiskuorma, rankakasoja... ei ollenkaan seesteistä.