perjantai 2. huhtikuuta 2010

Kolean kelin apinatakki


Apinatakki kuopukselle. Minulla ei ole kovin ruusuista käsitystä Suomen kevät- ja kesäkeleistä joten hellevaatteiden sijaan aloitin kesään varustautumisen vuoritetusta fleecetakista. Tälle lienee käyttöä niinä lukuisina päivinä kun on pilvistä, koleaa, tuulee tai tihuuttaa harvakseltaan vettä tai on juuri satanut. Tämä on varmaan mukava myös pukea lyhythihaisen päälle illan viiletessä tai sään äkkiä muuttuessa. Päällikangas on tuulta pitävää  ja vettä hylkivää fleeceä ja vuori pehmeää puuvillatrikoota.

Kaava on Pikku Aaveen fleecetakki (Ottobre 6/07), koko 86cm ja on muuten reilun kokoinen. Lapsi on 80 ja jotakin pitkä. Muutoksena nappien tilalle vetoketju sekä hupun etureunan korotus niin että vetoketjun ollessa suljettuna muodostuu vähän kauluksen tapaista. Tuo hupun muutos oli hieman harkitsematon. Tein sen siksi ettei lapsella kylmäisi kaulaa niin herkästi mutta tuo pikkuinen korotushan pisti koko ompelujärjestyksen sekaisin eikä siitä minun räpeltämänä mitenkään siisti tullutkaan. Loppujen lopuksi piti käsin ompelemalla kursia osia kohdalleen.

Niin ja lisäsinhän mä nuo tereet. Ne on ihan ite tehty sellasesta pyöreestä kuminauhasta/joustavasta nyöristä ja resorista. Eikä ollu ees vaikeeta. Kivoin ja onnistunein osa koko hommasta :)

Tästä kerkesi nääs ennen valmistumistaan muodostua varsinainen inhokkiprojekti. Kangas on nettitarjouksesta ostettua windstopperfleeceä. Värejä oli laventeli ja oranssi. Tilasin ensin laventelia kun se näytti kuvassa aikasta normaalilta siniseltä. No se oli sitten oikeesti niin liilaa ettei siitä poikien vaatteita viitsinyt tehdä. Laadultaan se oli muuten tosi jees, sellaista joustavaa ja nyppyyntymättömän oloista niin kuin urheiluvaatteissa ruukaa olla. Siitä tuleekin varmaan mulle itelle lenkkeilyfleece.

Toisen tilauksen yhteydessä tilasin sitten oranssia. Ja kuva teki taas tepposet. Värisävy olikin tuollainen retromaisen samea eikä oikeastaan sovi yhteen vuoriksi tilatun trikoon sävyjen kanssa. Kangas oli muutenkin ihan erilaista kuin liilan värinen, valmiiksi nyppyistä ja nurjalta puolelta jotenkin kumimaisen oloista. 

Ompelu oli kaikin puolin hankalaa ja jälki suttuista. Applikaatio ei oikein onnistunut. Apinan silmät ei erotu. Eikä kuminauha jaksa rypyttää paksua fleeceä hupussa eikä etenkään hihansuissa. Plääh. Kurjaa on myös että kankaita on vielä esikoisenkin takkiin. En ehkä teekkään.

P.S. Hih-hih, meitsin versio Pisarasta oli mukana pikku kuvana  Twist Collectiven uusimmassa uutiskirjeessä! En osaa linkata sitä tähän, mutta siellä se on. Ihan luvan kysyivät. Kuva on tämä:

Jotenkin hihityttää kun mä tiedän että aivan tuon kuvan rajojen ulkopuolella on läjittäin pihaleluja, kompostori, kaatiskuorma, rankakasoja... ei ollenkaan seesteistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti