keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Kirjaimelliset yökukkujat




Nuorempi lapsi tarvitsi unihaalarit ja nykyään niin kovin tahtovainen vanhempi lapsi tahtoi myös. Haalareiden kaavat, etenkin unihaalareiden, vaan ruukaa olla korkeintaan koossa 86cm ja nyt tarvittiin 92cm ja 110cm. No nokkelana naisena hetken pähkäilin ja simsalabim... raitajalkaiset yöpöllöt muuttivat muotoaan:



 
Kaavat siis Ottobre 6/09 Stripy Legs-kalsarit ja Night Owls-aluspaita. Housujen kaavan leikkasin (tai oikeesti taittelin mut hankala selittää) kahteen osaan niin että sain etu- ja takalahkeen omiksi kaavoikseen. Sitten neulasin paidan ja housujen kaavat kankaalle niin että menivät vyötäröltä noin 7cm päällekkäin. Keskietu- ja keskitakakohdat siis samaan linjaan. Paidan kaava on leveämpi kuin housujen kaava ja leikkasin paidan leveyden mukaan lahkeensuuhun asti koska unihaalari saa mielestäni olla kuitenkin leveämpi kuin kalsarit.


Aika kivasti onnistui, isommassa haalarissa vaan olisi voinut ylä- ja alaosaa limittää enemmän tai ottaa numeroa pienemmät housujen kaavat, nyt niska-haaramittaa on liikaa ja haarasauma roikkuu melkein polvissa.

Samoilla kaavoilla ilman säätämistä ompelin kuopukselle kahdet kalsarit ja paidan. Kokeilin näihin ompelukonen taso-ommelta ja ihan hyvä tuli. Eihän se tietty näytä samalta kuin semmoinen oikean peitetikkikoneen jälki vaan eipä tarvitsekaan. Kestävämmältä ja siistimmältä ainakin näyttää kuin mun saumurilla aikaan saamani laakasauma. Ja tosi ohuet tuli noista saumankohdista, varmaan ois hyvät jos käyttäjä olis niin herkkäihoinen että tavalliset saumanvarat hiertää. Meillä kun ei kukaan toistaiseksi ole moista herkkänahkaisuutta osoittanut taitaa tämä ompelutapa kuitenkin jäädä vain satunnaiseen koristekäyttöön, sen verran hidasta oli neulata kappaleita kohdilleen ja lopuksi leikata ylimääräiset varat pois.

Kankaat kaikissa näissä ompeluissa sieltä täältä haalittuja Nanson palatrikoita.

torstai 21. lokakuuta 2010

Viidakkopoliisin virka-asu

Olen silloin tällöin kysellyt esikoislapselta että minkälaisia vaatteita sitä passais hälle ommella ja punaisen lisäksi on toivelistalla esiintyneet useampaan kertaan 'viidakkohousut'.  Viidakkovelouria siis tilasin ja tein housut samalla kaavalla kuin edelliset punaiset. Taskuja en tehnyt kun eihän ne tuosta väri-ilotulituksesta edes erottuisi.



Värien paljous aiheutti pakokauhua kun mietin mätsäävää yläosaa. Lapsi yhdisti housut sujuvasti muinaiseen jo pesuissa haalistuneeseen viidakkotrikoopaitaan mutta itse päädyin tällaiseen yhdistelmään:


Kaava on Otbr 1/10. Koristeena toisessa hihassa paljetasku (iski ykstyiskohtakohtaus) ja toisessa viidakkotrikoon jämistä leikattu ja applikoitu tiikerimerkki (nyt puhutaan jo tosi pienistä jämistä, mutta mitäänhän ei kannata heitää pois kun sitä voi vielä tarvita). Yhdessä nuo somisteet tuovat ainakin minun mieleeni poliisin pusakan.


Resoreissa on toinen puoli turkoosia ja toinen punaista kun en osannut päättää... ja sopiihan se kai tuohon housujen kaikkinaiseen kirjavuuteen.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Apina-papinalle

Esikoinen on pitempään ilmoittanut aina vaatetoiveita kysyttäessä että: "Punainen." Nyt on.
Ja apinakin äidin mieliksi, se kun jotenkin sopii tuolle nimenomaiselle lapselle.

Housujen kaava koki joltisenkin muokkauksen mutta on alunperin tästä kirjasta:

 Lisäsin pituutta lahkeeseen ja vyötärölle sekä himpun leveyttäkin. Aika hyvät tuli ja oon tosi tyytyväinen että nyt mulla on ihan tuolle lapselle käypänen simppeli housujen kaava! Monet aiemmin kokeilemani kaavat on olleet turhan leveitä ja aina ei jaksais kaiken maailman leikkausaumojen ja yksityiskohtien kanssa vääntää vaikka se joskus kivaa onkin.

Noissa taskuissa ois vielä vähän säätämistä, mulla kun on päänteistä ja rannekkeista periytyvä pakkomielle venyttää resoria ommellessa ja näin jälkeen päin ajatellen eihän se noissa taskuissa mee niin... ainakaan noissa ulkoreunoissa. Taskujen resorireunat nääs vetää tuota lahjetta poimuille. Onneksi lapsi on niin liikkuvainen ettei sitä kerkee juuri huomaamaan. Liikkuvaisuuden takia päädyin myös ompelemaan taskujen reunat leveällä siksakilla enkä kahdella suoraompeleella, mikä olis varmaan ollut sievempää. Pelkäsin että joustamaton sauma joustavissa materiaaleissa saattais olla yhteensopimattomaton esimerkiksi villin breik-tanssin kanssa.


 Paidan kaava on Ottobre 1/10 malli 31 koossa 110cm (A on 105cm pitkä nyt). Tuo limenvihreä pääntien resori nyt on vähän sillä hilkulla onko se kiva vai ei. Mietin myös mustaa tai punaista mutta halusin kuitenkin jotain vähän yllätävämpää väriä. Ja mietin että sopisko tuo paremmin yhteen muuhun kankaaseen josta kans pitäis jotain ommella...

 Muikea lapsi. Oli tyytyväinen vaatteisiin. Paitsi apinaa ei ois tahtonu.


 Tähän loppuun vielä kuva viime postauksen neukku-haalarista tosi käytössä. Aika cool?

perjantai 1. lokakuuta 2010

Täällä taas

No niin, nyt on ompelukone korjautettu, uusi kamera hankittu, sato korjattu ja hillot keitetty. No kurpitsat nököttää vielä keittiön pöydällä mutta säilyy ne jonkun tovin niinkin.

Kyllä mä kesällä vähän ompelinkin. Itelleni enimmäkseen. Tein yhden hellemekon joka jäi kuvaamatta ja on jo pakattu talvijemmaan sekä hameen joka näkyy tässä:


Ompelin myös housut jotka ovat kadonneet. Tummansiniset leveälahkeiset pellavahousut. kerkesin muutaman kerran käyttää ja nyt niitä ei löydy mistään? Jos jollain ajelehtii nurkissa niin hihkaisee. En minä muuten housujani hävittele mutta jollain saunareissulla on voineet jäädä kun on ollut vaihtovaatteet mukana...
Tai sitten meidän pyykkinarulla on käynyt vähän harvinaisemman lajin fetisisti. Tai hyvin paikallinen trombi.


Trombista kopsutellaan aasinsiltaa myöten Veera-myrskyyn ja sen viimeisten jälkien raivaukseen kesämökin metsästä. On nimittäin tarkoitus tapahtua huomenna. Ja mökkioloja silmällä pitäen ompelin justiinsa kuopukselle fleecehaalarin. Kaava on SK9/08, koko 86cm ja aamulla nähdään miten sopii. Ei ole koskaan sujunut viimeisen illan ompelukset yhtä luonnikkaasti kuin nyt. Edes vetoketjua en joutunut purkamaan.


Noiden punaisten tähtien takana oleva aate kuuluu:  "Kik-kid:n vaatteet on siistejä mutta tyyriitä". Niiden henkeä siis yritin väri- ja kuviovalinnoilla tavoitella. Lipsahtikohan liikaa puna-armeijan puolelle? Mulle meinaa tulla mieleen Ylä-Mongolialainen lastentarha missä taaperot on topattu pinkeiksi michelinukoiksi aavoilla aroilla tuivertavia pakkastuulia vastaan. Enkä viitsi edes googlata onko moiselle sterotypialle mitään perusteita. Tai edes Ylä-Mongoliaa.