keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Kirjaimelliset yökukkujat




Nuorempi lapsi tarvitsi unihaalarit ja nykyään niin kovin tahtovainen vanhempi lapsi tahtoi myös. Haalareiden kaavat, etenkin unihaalareiden, vaan ruukaa olla korkeintaan koossa 86cm ja nyt tarvittiin 92cm ja 110cm. No nokkelana naisena hetken pähkäilin ja simsalabim... raitajalkaiset yöpöllöt muuttivat muotoaan:



 
Kaavat siis Ottobre 6/09 Stripy Legs-kalsarit ja Night Owls-aluspaita. Housujen kaavan leikkasin (tai oikeesti taittelin mut hankala selittää) kahteen osaan niin että sain etu- ja takalahkeen omiksi kaavoikseen. Sitten neulasin paidan ja housujen kaavat kankaalle niin että menivät vyötäröltä noin 7cm päällekkäin. Keskietu- ja keskitakakohdat siis samaan linjaan. Paidan kaava on leveämpi kuin housujen kaava ja leikkasin paidan leveyden mukaan lahkeensuuhun asti koska unihaalari saa mielestäni olla kuitenkin leveämpi kuin kalsarit.


Aika kivasti onnistui, isommassa haalarissa vaan olisi voinut ylä- ja alaosaa limittää enemmän tai ottaa numeroa pienemmät housujen kaavat, nyt niska-haaramittaa on liikaa ja haarasauma roikkuu melkein polvissa.

Samoilla kaavoilla ilman säätämistä ompelin kuopukselle kahdet kalsarit ja paidan. Kokeilin näihin ompelukonen taso-ommelta ja ihan hyvä tuli. Eihän se tietty näytä samalta kuin semmoinen oikean peitetikkikoneen jälki vaan eipä tarvitsekaan. Kestävämmältä ja siistimmältä ainakin näyttää kuin mun saumurilla aikaan saamani laakasauma. Ja tosi ohuet tuli noista saumankohdista, varmaan ois hyvät jos käyttäjä olis niin herkkäihoinen että tavalliset saumanvarat hiertää. Meillä kun ei kukaan toistaiseksi ole moista herkkänahkaisuutta osoittanut taitaa tämä ompelutapa kuitenkin jäädä vain satunnaiseen koristekäyttöön, sen verran hidasta oli neulata kappaleita kohdilleen ja lopuksi leikata ylimääräiset varat pois.

Kankaat kaikissa näissä ompeluissa sieltä täältä haalittuja Nanson palatrikoita.

2 kommenttia:

  1. Tuo ensimmäinen kuva on niin iloinen :) Hauskat yöpuvut!

    VastaaPoista
  2. Kiitos :)
    Meiän poikia on vaan tosi vaikea kuvata kun vauhti on hirmuinen kaiken aikaa. Ja poikien läsnäollessa on melkein mahdotonta kuvata mitään muutakaan... jos päiväaikaan haluaa kuvata vaikka jonkun käsityön on poikia ensin harhautettava niin että ne luulee että toisessa huoneessa on jotain jännää ja sitten kuvattava niiden 20 sekunnin aikana mikä niiltä menee harhautuksen tajuamiseen. Usein joutuu silti rajaamaan varpaita tms. kuvan reunalta pois. Siinä ehkä suurin syy siihen miksi mun kuvat on mitä on. Toinen syy on se etten ole saanut luetuksi kameran käyttöohjetta.

    VastaaPoista