lauantai 27. marraskuuta 2010

Tavallisia

Yhdet ihan tavalliset sukat esikoiselle. Ovat keskenään vähän eri kokoiset, siksi tälläinen sommitelma, ei huomaa niin herkästi ;)



Ja aika tavallinen huppari kuopukselle. Ainut erikoinen on kangas, tuota samaa viidakkovelouria taas. Vuorina raidallista trikoota. Kaava on jälleen Ottobre,  Maahinen-huppari lehdestä 6/09. Jätin likipitäen kaikki yksityiskohdat pois kun ei yhtään huvittanut ja kangas vie kuitenkin kaiken huomion.



Oli kiva ommella ja onnistui kertalaakista. Lapsi tykkää hupparista kun on toimintoja; vetoketju jota voi avata ja sulkea ja huppu jonka voi laittaa päähän ja taas ottaa pois ja tietty koko vaatteen voi pukea ja taas riisua. Eli todellinen äksönvear.

Ei muuten ole hirveän motivoivaa ommella vaatteita ihmisille jotka oleilevat mieluitin alasti. Olen nyt kuitenkin näitä lastenvaatteita ommellut koska tajusin että ei noita poika parkoja voi tällä tyylillä ehkä iän kaiken pukea. Alkaa jossain vaiheessa näyttää liian lapselliselta ja äidin mielen mukaiselta. Esikoinen kun on jo ruvennut innostumaan mustasta väristä ja pelottavista kuvista.

torstai 18. marraskuuta 2010

Kalajoet

Minä olen villasukkien suurkuluttaja. Villasukat on jalassa kesät talvet silloin kun sukkia tarvitaan ja kyllähän ne sitten kuluukin. Joko reikiintyvät kantapään ja päkiän kohdalta tai vain yleisesti hiutuvat olemattomiin. Sukkien neulontaan oli siis ryhtyminen.

Kaipasin kaikkien netissä nähtyjen sukkaluomusten jälkeen (esim1 ja esim2) jotain pikkuisen perussukkaa konstikkaampaa.Vaikuttaa vaan siltä että kaikki tosi siistit villasukkaohjeet on aina kirjoitettu jollekin ihmeohuelle ulkomaiden erikoissukkalangalle. Jo ajatus >300m/100g langasta saa varpaat palelemaan ja sormet kramppaamaan. Löysää kun näet neulon niin tarvitsen jo Nalle-langalle 2½ numeron puikot ja toisinaan tuntuu että niissäkin ollaan jo neulomismukavuuden rajoilla. Voi olla tietty joku tekniikkaongelmakin, ehkä mä hosun niillä puikoilla kuin heinämies hangolla? Onkohan jossain saatavilla sellaista neulevalmennusta missä joku asiantuntija tarkastaisi neulomistyylin ja antaisi vinkkejä ja harjoitteita?



No kuitenkin, hakusessa oli siis sukkaohje jossa olisi 'sitä jotakin' mutta jonka voisi neuloa ihan tavislangasta. Ja Ravelryn avulla sitten löytyi tämä Kalajoki-sukkien ohje. Ohje on Nalle-langalle ja kuvio on mielestäni yksinkertaisen elegantti.


Tälläiselle kokemattomalle sukan neulojalle näissä uutta olivat neulominen silmukat kolmella puikolla (neljäs puikko kiertää), kantapään tekotapa (en tiedä mikä on nimeltään mutta se koulussa opittu tämä ei ollut) sekä toispuoleiset kärkikavennukset. Kaikki uutuudet oli ohjetta seuraten helppo toteuttaa ja jotenkin yllättävän järkeenkäypiä. Uskon että tuo kolmella puikolla neulominen jopa nopeuttaa työskentelyä merkittävästi koska puikon vaihtamisia tulee vähemmän, niihin kun tuhrautuu aina aikaa. Vahvistamattoman kantapään kestävyys kyllä huolestuttaa ihan jonkin verran kun tietää minkälaiseen kulutukseen nämä sukat ovat joutumassa. Totta puhuen tunsin itseni aika pösilöksi niitä tehdessäni, en vaan saanut pähkäiltyä miten ne ois voinut tehdä vahvistettuna kun olin totutusta poikkeavasta työtavasta, muutenkin niin ymmälläni. Ja eihän ne ois ollu yhtä nätit muunnettuina.

Mukava näitä oli tikutella, aika pitkälle vaan sain neuloa ennen kuin kaavio jäi muistiin ja pystyin lopettamaan ohjeen vilkuilun. Oikeastaan kannattaisi kai neuloa toinen pari nyt samoilla muistamisilla.

Jään keräämään rohkeutta ohuemman sukkalangan ja mutkikkaamman ohjeen kokeilemiseen. Vai kannattaneeko tuo...?

tiistai 16. marraskuuta 2010

Tähtitamineet

Ompeluvaihe näyttäisi olevan hiipumaan päin ja neulominen käymässä houkuttelevammaksi. Vähän väkisellä sain loppuun saatettua kuopukselle tämmöiset tamineet:

Paita Pistache-chocolate-huppari (Ottobre 4/09). Päällinen ruskeaa velouria ja vuori limenvihreää joustofroteeta. Tuo joustis oli mulle semmoinen murheenkryyni kun netistä nääs sen tilasin ja väri ei ollutkaan sitten passeli siihen hommaan mihin ajattelin. Ihan hyvälaatuista kangasta silti, ei siinä mitään. Pitkään pähkäilin että mitä siitä tekis ja mietin johonkin turkoosiin tai oranssiin sitä yhdistää. Onneksi esittelin ongelman naapurille joka kysyi että miksen laita kaveriksi jotain ruskeaa? Olin jotenkin jättänyt laskuista koko ruskean värin kun eikös sitä joku aika taakse päin ollut joka paikassa ja aina limen tai turkoosin tai pinkin kanssa? Mutta ihan kivaltahan tuo näyttää. Applikaatioon ois voinut käyttää enemmänkin mielikuvitusta ja vaivannäköä mutta kun en keksinyt mitään oikein hienoa niin olkoon nyt sitten noin vaan.


Housut on Kuperkeikka-housut (Ottobre 6/10). Optimistina ompelin sitten uudella kaavalla heti kahdet housut sovittamatta kumpiakaan lapselle ennen kuin olivat molemmat valmiit. Vastoin kaikkea todennäköisyyttä ne on ihan hyvät. Vyötärökuminauhan ompelin muuten parista kohtaa kankaaseen kiinni ihan vasiten ettei se pääsisi kiertymään pesussa. Ärsyttävää nypläämistä se kuminauhojen oikominen. Saa nähdä kadunko ratkaisua siinä vaiheessa kun lapsi pulskistuu ja pitäis kuminauhaa löystyttää.
Kaikki nuo vaatteet on kokoa 92cm ja sopivat lapsi T:lle joka on 1v10kk vanha ja jonka pituus on X (=ei suostu mitattavaksi).

Esikoiselle ompelin samankaltaisen setin jo alkusyksystä, kuvaaminen vaan jäi silloin. Nyt sitten kuvasin vaikka olivat pesun jälkeen vähän rytyssä. Paidan kaava on sama kuin kuopuksellakin ja housut Ottobresta 4/10, molemmat koossa 110cm. Näissä kankaina tuo sama joustis sekä tummansininen ja turkoosi velouri. Pisteenä i:n päällä housusissa ihqua raitaresoria. Sitä ostin Napista ja Nauhasta Kuopiosta, siellä oli useampaa eri väriä. Resori on nyt liitetty H.Partasen munkkipossujen oheen kuopiontuliastoivelistalle. (Hassua muuten että sillä ravitsemusterapeutilla on sama nimi....)




Vielä tuolla oottelis muutama valmiiksi leikattu lastenvaate, toivotaan että saan ne valmiiksi ennen kuin käyttäjät kasvaa niistä ohi.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Edullinen ompelukone

Seuraa ompelukonepropagandaa:


Hyvä ja edullinen ompelukone on ainakin Husqvarna 6370. Omani on valmistettu vuonna 1981 ja itse ostin sen käytettynä ompelukoneliikkeestä vuonna 2006. Maksoi 130 erkkiä ja takuuta koneelle tuli vuosi (vai olikohan kaksi?). Jos konetta vaihtaa kalliimpaan saa yleensä ainakin ostohinnan välistä pois. Tiedän kun pöljyyksissäni vaihdoin ensimmäisen huskuni keskihintaiseen Evaan kun ajattelin että uusi on varmaan parempi. Ei ollut. Onneksi 6370:a on hyvin saatavilla. Evasta sai tuskin lainkaan hyvitystä.


 Kone on pääosin metallia, painoa ruhtinaalliset 10 kiloa. Siinä on kuulemma yksi muoviosa joka aikanaan kuluu käytössä ja tekee sen ettei kone ompele enää kuin suoraa. Osan voi vaihtaa, varaosia on saatavilla ja osa maksaa noin 20 rahaa. Koneen huolto maksoi viimeksi 75 rahaa ja huoltotöille sai vuoden takuun. Minun ompelumäärilläni (satunnaisesti innostuva harrastelija, kuitenkin enemmän kuin ne yhdet verhon päärmeet per vuosi) näyttäisi huoltoväliksi muodostuvan 2-3 vuotta.


Ompeleita on vakiona nämä yläpuolella kuvassa näkyvät 12 hyötyommelta sekä suoraommel, siksakki, kolmipistesiksakki ja napinläpi. Hyötyompeleita vaihdetaan koneen takana olevaan koloon asetettavilla kiekoilla. Jokaisella kiekolla on neljä ommelta. Kiekkoja on saatavana enemmänkin sillä Husqvarnalla on toinen samantyyppinen malli jossa on enemmän koristeompleita ja kiekkoja aina H-kirjaimeen asti (H on aakkosten.. kahdeksas kirjain ja neljä kertaa kahdeksan on... yhteensä 32 ommelvaihtoehtoa :). Ja kuka oikeesti käyttää niitä joidenkin koneiden tsiljoonaa eri ommelta. No ehkä joku. Mutta aika moni ei.
Ne toisen mallin kiekot käy siis tähänkin ja itse hankin viime huollon yhteydessä tuon G:n. En oo kyllä vielä käyttäny.



 Koneessa on myös mitä mainioin hidastusvaihdetoiminto joka on tälläisen häslääjän pelastus kun pitää koristetikata tai ommella muuten erityisen tarkasti. En tiedä onko hidastusvaihde miten yleinen ompelukoneissa?
Mitähän muuta? Minulla ei ole merkittävästi kokemusta muista ompelukoneista mutta sanoisin että syöttäjissä on kohtuullisesti poveria ja kaikki normi säädöt kuten piston pituus ja leveys, paininjalan puristus ja langankireys tietty löytyy ja on ihan helpot käyttää vaikkei kosketusnäyttöä olekaan :P


 Käyttöohjekirja on näin ihqusti lähes retro ja hyvin yksityiskohtainen.



 Ompelukoneet ovat tietysti myös makuasia. Minun käsiini tämä on ollut justiinsa passeli työkalu. Eihän se itsekseen ommella hurista mutta tekee jämptisti sen mitä pyydetään. Toimintoja on ollut minun tarpeisiini aivan riittävästi ja kaikkia en ole edes käyttänyt. Jos ompelu ei suju, syy on monesti siinä etten ole viitsinyt testata koetilkulla säätöjä kohdalleen ( vakiosyntini...). Ja välillä kone on huollettava, ei ne uudetkaan vehkeet ilman sitä kauaa pelitä.

Jo parissa liikkeessä on myyjän ilme suorastaan kirkastunut koneen nähtyään ja innostuvat kehumaan miten nämä "ovat lähes ikuisia, aina voi korjata ja taas käy kuin tanssi". Tietysti voi olla vähän epäilyttävää jos työkseen ompelukoneita korjaava on kovin mieltynyt johonkin malliin (pitääkö niitä korjata niin usein?). Mutta jos sama tyyppi huokaa surullisena miten "niiden uusien sadan euron koneiden ostajat eivät saa kuin murhetta kotiinsa" voi ensimmäisen kommentin lienee tulkita positiiviseksi. Itse olen oppinut ensimmäiset kirosanani 2-vuotiaana seuratessani vierestä äitini ompelusessioita. Luulin ihan tosissani että ommellessa kuuluu noitua hurjasti. Jä äidillä ei siis ollut tätä Husqvarnaa. (Jos äitini lukee tämän se jupisee nyt itsekseen että kirosi koska minä hypin jalkasäätimen päällä.)


Jos siis olet hankkimassa ompelukonetta kun "pitäis ne verhot päärmätä ja voishan sitä jotain pientä sitten ommella kun se kone olis... kun siinä Strömsössäkin se ompelijatyttö näyttää niin pätevältä ja sillä on niin hyvin hoidetut kädetkin..." mutta et raaski sijoittaa hintavaan uuteen koneeseen niin siinä tapauksessa harkitse ihmeessä myös käytetyn ostamista tai sen äidin/anopin/mummon vanhan koneen huollattamista. Sujuvien ompeluhetkien ja kestävän kehityksen nimissä.
Maailmanrauhaa en lupaa.