perjantai 31. joulukuuta 2010

Hätäinen raportti kalsaritehtaalta

Vielä näin ennen vuoden vaihtumista on pikaisesti raportoitava urheiden kalsaritehdastyöläistemme saavuttamasta menestyksestä: Esikoisella on viimeinkin tarpeeksi kalsareita! Hurraa!

Koko alkusyksyn kalsaritehdas kärsi huomattavasta henkilöstöpulasta kun kalsarinvalmistustaitoinen amatöörihenkilöstö oli sidottu tehtäviin joissa se ei kalsarinvalmistustaitoaan voinut hyödyntää. Ratkaisu tuotanto-ongelmiin saatiin työtaistelu-uhan jälkeen toteutuneesta lasten ulkoilutustoiminnan ja ruuanvalmistuksen ulkoistamisesta Miehen vastuulle. Henkilöstöresurssien uudelleen organisoinnin jälkeen tehtaan tuotanto saatiin pian käynnistettyä ja tavoitteisiin päästiin jo yhden viikonlopun aikana.


Siis olisihan noita saanut kaupastakin mutta koska materiaalinhankintaosasto jostain syystä edelleen onnistuu ylittämään tavoitteensa ruhtinaallisesti (huomattavasti vaimeampi "Hurraa!") niin piti tuhota varastoja taas.

Koska edellä mainitut työläiset ovat olleet hivenen laiskoja tai muuten estyneitä osallistumaan TYKY-toimintaan, sattui raitakalsareita leikatessa pieni tapaturma. Selkä oli sen verran kipeä ja jäykkä etten jaksanut kovin kauaa tuota trikoota taitella ja asetella ennen kuin leikkasin. Ja mehtään meni. Kaksinkerroin kun leikkasin niin alapuolella oli raidat ihan vinksallaan vaikka yläpuoli oli suorassa... Ja tietty niistä paloista ei saanut kasattua yksiä jämptejä ja yksiä vinksottavia kalsonkeja vaan molempien pöksyjen toinen lahje on nyt aivan vinksallaan. Jospa edes oppisin tästä vastaisuudessa leikkaamaan raitatrikoot yksinkerroin.

Kalsaritehtaan alasajon aikana valmistui vielä villahousut kuopukselle. Materiaali kierrätetty nukkaantuneesta villapaidasta. Ajattelin ettei se tuollaisessa satunnaisesti pidettävässä välivaatteessa haittaa jos ei niin kaunista ole kun lämpimät ovat kuitenkin.

Ja ei tuota kalsareiden vinksotustakaan niin käytössä huomaa.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Vapaaneulontaa

Garderoopistani on pidemmän aikaa puuttunut tavalliseen arkikäyttöön soveltuva villapaita. Olenhan minä neulonut tuon Pisaran ja VineYokeCardiganin mutta kumpikaan niistä ei ole päätynyt kovin tiuhaan käyttöön. Pisara on liian hötöinen ja vähän raskaskin niin että sitä tulee käytettyä vain vähän fiinimmissä tilanteissa. Ja VYC on ylipäänsä jotenkin turhan kruusattu minun makuuni sitten kuitenkin.


Siispä pähkäilin ankarasti että "Minkälainen on se kaikkien arkisten villapaitojen arkkityyppi?". Sellainen yksinkertainen ja ajaton mutta kuitenkin viehkeä? Kuka koskaan on onnistunut näyttämään hyvältä villapaidassa ja millaisessa?

En tiedä muista mutta minulle tuli aika äkkiä mieleen Marilyn Monroe ja Juicen biisi "...Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin...":D. Tässä siis tulkintani tuosta lähes myyttisestä Marilynin villapaidasta:

Piukka on ja poolokauluksinen. Paitaa voisi kutsua myös Vatsa-sisään-rinta-ulos-paidaksi. Mitoitus tekee hyvää syville vatsalihaksille mutta oli silti ihan tahallinen eikä laskuvirhe. Ihan muutaman vuoden näet tuskailin sitä että miksi silloin aikanaan kun olin vaatekokoa x en käyttänyt vaatteita jotka nykyisessä xx-koossa eivät ole niin imartelevia ja jotka kuitenkin olisivat olleet mieluisia. Sitten tajusin että tulevaisuus voi hyvinkin palautuneen x:n sijaan tuoda tullessaan xxxxx:n, joten: "Mitä hittoa! Antaa mennä vaan ja kotikäyttöönhän tämä on tarkoitettu".

Rinsessaneuleiset resorit on se viehkeä osa. Myös raglankavennuksia somistavat samat valepalmikot joihin olen tosi tyytyväinen, ovat somat vaikkei ehkä kuvista niin erotu. Aiheuttivat muuten himpusti päänvaivaa ja neuleen kääntelyä siinnä vaiheessa kun pääntienmuotoilu aloitettiin ja neulottiin tavallaan tasona. Huh-huijaa, selvisin kumminkin.
Koko härpäke on siis neulottu eräänlaisen vapaaneulontana palvomani E.Zimmermanin oppeja noudattaen eli pyörönä yhtenä kappaleena. Gurun laskemista prosenteista poikkesin vain vyötärökavennusten ja rinnan levennysten kohdalla. Lanka on Novitan 7-veljestä ja tuo neuleelle siis sitä käytettävyyttä. Tuskin hätkähtää pesua ja ei tarvii surra jos vähän nyppyyntyy kun ei ollu kallista.

Värivalintaan vaikutti se että Marilynin jälkeen heti toisena tuli mieleen Tiina Anni Polvan tyttökirjoista. Tiinalla on ihan pakko olla punainen poolokaulusvillapaita jossain kirjassa? Ainakin minun mielestäni. Reipashenkisessä hiihtokisassa jonka jälkeen juodaan kuumaa mehua. Vai inhosiko se kuumaa mehua? No joka tapauksessa punainen on reipas väri.