keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Pikku joulumekko

Pääsin ompelemaan lapsen mekon! Naapuriin syntyi marraskuun lopulla potra tyttövauva ja siitä sitten vauvalahjaa tuumailemaan. Lasten metsolan nettikaupassa hoksasin tuon piparikuvioisen joustofroteen ja sitä sitten tilailin. Ei se mitenkään erikoisen hitaasti tullut postissa mutta vauvojen päätähuimaavan kasvuvauhdin tietäen olin jo vähän huolissani ehdinkö sitä ommella kun halusin tehdä nimenomaan aivan pikkuisen (=56cm) mekon. Ja eihän tuo piparikuosin käyttöaikakaan nyt niin pitkä ole, melkoista sesonkitavaraa.



Niinpä sitten nopeutin valmistumisprosessia kaivelemalla arkistoistani valmiiksi piirretyt vauvan vaatteiden kaavat, joiden joukossa ei sattuneista syistä ollut yhtään mekkoa. Kietaisubodyn kaavasta sitten vapaasti sovelsin ja kun en ollut varma oisko sitä muuten tunnistanut mekoksi lisäsin helmaan resorista leikatun röyhelön. Kesken kiireimpien puuhien ompelukoneeseen iski aiemmin kuvattu tyyppivika ja se alkoi ommella pelkkää suoraa vaan. Onneksi siinä vaiheessa selvittiin jo  sillä suoralla ompeleella ja saumurin avulla loppuun asti.

Ottobre-lehtiä selaillessa olen aina haikaillut niitä hörsyläunelmasia ihanuusmekkoja ja meinannut että jos tytölle joskus pääsen ompelemaan niin niistä tuotoksista tulee varmasti aivan överi-imeliä (Oisko oma tasa-arvoisen 70-luvun jälkimainingeissa vietetty lapsuus aiheuttanut vähän patoumia? Silloin kun kuulemma pojilla ei ollut pyssyjä eikä tytöillä tiaroja.). Omille pojille ompeleminen on kuitenkin tainnut vaikuttaa jollain lailla hillitsevästi ja tämän prinsessaisempaan luomukseen en ainakaan näin ensiyrittämällä kyennyt :D

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Marraskuun harmaa

Melkein unohdin tämän villapaidan joka valmistui pari viikkoa sitten.


Projekti alkoi jo kesällä kun Neulovat Naapurit visiteerasivat läheisellä lammastilalla lankaostoksilla. Itse olin estynyt osallistumasta retkeen joten tilan tarkempi sijainti on minulle edelleen mysteeri. Lankaa kuitenkin sain minäkin. Tuollaista harmaan ruskeaa, kohtalaisen paksua ja varsin lampaisaa.

Tehtyäni ensin useamman mallitilkun ryhdyin rohkeasti neulomaan. Suunnitelmat olivat alkuvaiheessa hatarat mutta suureelliset. Jonkun tovin paidan helmaa neulottuani selkiytyivät sitten ajatuksetkin ja tajusin että kaavailemani mittavat kelttiläiset solmupalmikot olisivat olleet paitsi liikaa kyvyilleni myös langalle hivenen epäsopivia.

Yllätyin näet tämän tyyppiseen lankaan tottumattomana siitä että siitä neulottu pinta ikään kuin tasoittuu itsekseen. Yksittäiset silmukat sulautuvat yhtenäiseksi pinnaksi erittäin viehättävästi ja sileästä neuleesta tulee lähes yliluonnollisen tasaista. Hieno juttu mutta vaikuttaa myös niin että palmikot eivät erotu mitenkään terävästi.

Siispä täyskäännös suunnitelmiin ja turhat krumeluurit yli laidan. Päädyin lopulta neulomaan helmaan ja hihansuihin yksinkertaiset poikittaiset palmikkokaistaleet ja vielä niiden reunaan jonkinlaisen i-cordin. Jonkinlaisen siksi että en ole mokomaa ennen kokeillut enkä ole varma menikö se niin kuin piti. Paikoin jouduin lopuksi ompelemalla vähän kiristelemään reunusta vaan eiköhän tuo asiansa aja noinkin. Palmikkokaistaleet neuloin aina reunimmaisesta silmukasta suoraan paidan reunaan kiinni niin että niitä ei sentään tarvinnut ommella.

Kaula-aukon jätin tahallani väljäksi ettei paita vaan kutittaisi niskaa. Kun en muuta keksinyt niin neuloin vain  sileää sen verran että reuna kääntyy rullalle ja muistuttaa ulkonäöltään etäisesti noita helman ja hihojen reunuksia.  Kauluksen sisään sopii hyvin huivi jos rupeaa paleltamaan.


Mitoitus osui pituutta lukuun ottamatta kohdalleen. Kastelun jälkeen neuleesta tuli pidempi kuin olin ajatellut. Kotipaidaksi tämä on oikein hyvä mutta koska helma on liian pitkä takin alle ei tässä viitsi kylillä kuljeskella. Tai pitää hankkia pitempi takki. Paita on myös kevyt, painoa on noin 550 grammaa. Elikkä kun tilasin lankaa kaksi kiloa tarkoituksenani neuloa kaksi aikuisten paitaa niin taitaapa olla reilusti. Ei kyllä haittaa. Lanka on kivaa neuloa ja tosi lämpöistä käyttää.

Kunnon suunnitelman puuttuminen aiheutti huomattavaa edestakaisin soutamista ja huopaamista ja yleistä luovimista epämääräisyyksien karikoissa vaan kivahan siitä lopulta tuli. Yksinkertainen neulepinta on mielestäni todella kaunis, muistuttaa ajan harmaannuttumaa ja käytössä hioutunutta puupintaa väriltään ja elävyydeltään.

Iloinen

Kuopukselle kannattaa ommella. Hän tuli hyvin iloiseksi traktoripaidasta ja pehmeistä housuista.


Ottobren kaavoilla edelleen, paita Little Buddies, housut High Jump yksinkertaistettuna kylläkin. Jätin taskut pois osin laiskuuttani, piti saada nopeasti valmista nääs ja osin ihan siitä syystä että kohdehenkilö tykkää jemmata paperinenäliinoja taskuihinsa. Ja minä en ole vielä oppinut että kaikki lastenvaateidenkin taskut pitäisi tarkistaa ennen pyykkikoneeseen laittoa. Nimimerkillä Ei enää paperihitukatastrofeja, kiitos! Nyöriäkään en laittanut vyötärölle, riesaa vaan niistäkin. Pikkujäbä ei osaa niitä itse solmia eikä myöskään avata ja kun kaverin motto on "Mä itte!!!" ja auttaa ei saisi niin ihan kunnon kuminauha resorin sisällä estää konflikteja tehokkaasti.

Myös lakki aiheutti riemastusta ja onhan tuo aika hulvattoman näköinen :D


Kaavana se Muraveinik ja kangas päällisessä tuommoista pörrökarvaa kuten kuvasta näkyy ja vuorena ohutta fleeceä. Ei ole vaan oikein kelit olleet tälle sopivat vielä.



Esikoiselle ompelin kaapissa lymyilleestä pöllötrikoosta paidan. On se nyt jotensakin kelvannut vaan pitäisiköhän vaihtaa tuo pääntieresori kuitenkin mustaan?




maanantai 31. lokakuuta 2011

Ai ei kelpaa vai!

Uups! Ne teki sen taas! Molemmat pikkujäbät venähti pituutta loppukesästä yhtäaikaa maissinvarsien kanssa. Siis ompelemaan. Haastavaa hommasta teki se että esikoinen 5v on alkanut todellakin osoittaa merkkejä siitä että tajuaa 'vauvojen' vaatteiden ja 'isojen' vaatteiden eron. Että jos sille meinaa ommella niin ois paras kehittää ihan uusi tyyli.

Ensimmäisenä ompelin dinosaurustrikoon pois nurkista kuleksimasta.


Isomman paitaan tein hihaan t-rex-merkin.


Tämä paita kelpasi miten kuten isommalle. Pienempi oli ikionnellinen omastaan, julisti: "Hymin hyppiipomppii" ja hyppeli tiehensä.

Koska esikoisen vaatepula on akuutimpi, pienemmällä nyt sentään jotain päälle pantavaa on kun on perinyt veljensä vanhat, tein uuden yrityksen hahmottaa kehittyvän tyylitajun suuntaa. Traktoreita ken ties?


Ihan menneen talven lumia. Tai sen värisiä. Kellään tutullakaan ei oo keltaista rakua.

Mustaa joustista ja autoja? Ihan nappilistakin.


Mehtään meni. "Ihan mamma". Ei kelvannut.

Entäs pingviinit raitaresorilla?


Ai ei. No antaa olla sitten.

Uhosin ompelevani vain kuopukselle, hän kun vielä arvostaa luomuksiani.


Apinamies otti paidan ja kalsarit iloisesti vastaan.


Ilahduin iloisuudesta niin että ompelin vielä jämistä myssyn.


Pikkuveljen tyytyväisyys sai lopulta esikoisenkin hyväksymään muutaman tekeleeni koekäyttöön.




Kaikki kaavat Ottobre-lehdistä, ainakin Little Buddies (1/2010), Villi Viikinki (6/2010) ja Stripy Legs (6/2009). Koko isommissa 116cm (A on 112cm pitkä) ja pienemmissä 98cm (T:n pituus tuntematon, lienee liki 98 senttiä ihan oikeastikin). Myssy on Muraveinik-pipo lehdestä 4/2011, tuolla kaavalla aion yrittää tehdä talvimyssyjä pojille. Kaavan koot loppuu oikeastaan 50 senttiin mutta mun leikkuu- ja ompelutarkkuudella näyttää käyvän isompaankin päähän :)

lauantai 29. lokakuuta 2011

Pää lämpimänä


"Parempi pipo päässä pakkasella kuin kymmenen aietta kerällä" on vuosien varrella osoittautunut sen verran vankaksi totuudeksi että aloitin jo kesähelteillä näiden tikuttelun:



Brambles beret Novitan 7-veljeksestä. Ohje oli oikein hauska neuloa. Välillä on vaan niin mukava väkertää noita palmikoita kaavion mukaan. Etenkin jos työn valmiiksi saaminen ei kestä iäisyyttä. Neuloin ohjeen kolmesta vaihtoehdosta sen pisimmän myssyn ja jatkoin vielä resoria ohjetta pidemmäksi. Pysyy paremmin korvien peittona. Ja resorin tein taas kerran 1 nurin, 1 kiertäen oikein kun mun käsissäni siitä tulee silleen siistimpi. Takaraivolle muodostuu tälläinen kukkakuvio.





Toisena tekeleenä vihreä Puro-pipo Novitan edellisestä (3/2011)  lehdestä. Lankana arvatenkin Novitan Puro, väri Metsä, hamstrasin sitä viime talvena jemmaan ja nyt tuntuu että oisi voinut hamstrata enemmänkin. Se on kiva väri. Ohje on  mielestäni siitä onnistunut että se mukavasti jakaa huomion langan omien väriraitojen ja mallineuleen raitojen välillä. Pelkästään sileässä neuleessa langan raidat ovat mielstäni liian suuressa roolissa ja mutkikkaampi mallineule taas hukkuu helposti värien sekaan. Tässä neulottiin vain vuorotellen sileää sopivilla puikoilla ja joustinta isoilla puikoilla.

  Pipoja neuloessa pohdiskelin sanontoja. "Pidä pää kylmänä"-kehoitus ei oikein sovi yhteen pipon käytön kanssa mutta entäs "Ei paljon päätä palella", ei sekään nyt niin positiiviselta kuulosta? Mikä se nyt on se pään tavoitelämpö? Onko lämmin pää neuloosin syy vai seuraus?


 Kuuli pinssi Virkkuukoukkusesta.







maanantai 24. lokakuuta 2011

Mukamas vesiputous

  Sinnikäs UFO*jen vastainen taistelu on tuottanut tulosta. Viime talven koneneulontakauden aikana aloitettu uhkarohkea topin tekele valmistui. Uhkarohkea sikäli että otin tavoitteeksi neuloa topin kaavojen mukaan joilla oikeastaan pitäisi tehdä ompelemalla trikoosta sellainen vesiputoustopiksi kutsuttu härpäke. Eli toppi jossa etukappaleen ylileveä yäosa laskeutuu kaunille vesiputousmaisille laskoksille rinnan päälle. Eihän se näemmä ihan vastaa esikuvaansa. Laskoksia kyllä on mutta väärissä kohdissa.   


No onneksi se edes vähän lämmitää.
Lankana Novita Florica jota muinoin jäi yli Vine Yoke Cardiganista.

Tuossa yllä olevassa kuvassa ei oikein erotu mutta kaulassa komeilee ihan ite tehty hopeariipus. Käväisin kansalaisopistossa hopeasavilehti-kurssilla. 


  Riipus on tehty sivelemällä vadelman lehden taustapuolelle hopeasavilietettä. Välillä tekele kuivattiin hiustenkuivaajalla ja sitten siveltiin lisää lietettä kunnes savikerros oli tarpeeksi paksu. Kuivat työt ohjaaja poltti retkikeittimellä. Onnistuu kuulemma ihan kotioloissakin. Kummallista ainetta kerrassaan.


 Kurssi käsitti kaksi kokoontumiskertaa joista ensimmäiselle en päässyt infernaalisen angiinan takia. Yhden kerran aikana sain sitten aikaan tämän ja lisäksi varsin harmillisen hopeasavikärpäsen pureman sain myös. Harmillisen sikäli että homma on muuten kivaa mutta matskut tulee äkkiä aika tyyriiksi. Varsinkin jos aikaansaannos ei sitten olekaan mieluinen. Neljän kerran peruskurssin kävin vielä jatkoksi mutta se saa toistaiseksi riittää.  Peruskurssin töistä laitan kuvat myöhemmin jos ilkiän, niistä osa on näet melkoisia räpellyksiä.

(*UFO= unfinished object = keskeneräinen tekele)

torstai 6. lokakuuta 2011

Miksi en ole tajunnut tätä jo paljon aiemmin?


Ompelin essun. Moisen ajatuksen sain selattuani Nathalie Mornun Ihanat essut! -kirjaa. Siinä esiliina on saatu vaikuttamaan mitä vetovoimaisimmalta vaatekappaleelta. Kivoja kuvia ja jonkinlaisia ohjeitakin on useampia. Kunnollista kaava-arkkia kirjaan ei valitettavasti kuulu ja koska pienoiskaavojen kanssa puuhailu ja suurentelu ja ties mikä vaikutti hankalalta niin kaivoin siivouskomerosta talon tähän asti ainoan esiliinan ja leikkasin sen mukaan.

Komerossa majaillut essu lienee saapunut residensiimme jonkinlaisena keittiötarvikekylkiäisenä, ainakaan kukaan ei tunnusta sitä tarkoituksella ostaneensa. Essu sinällään olisi ihan käyttökelpoinen mutta ei lainkaan puoleensavetävä. Se on koristeltu(?) tilkkutyömäisillä ankkojen kuvilla.


Uuden essun tein ihananrumasta puuvillakankaasta jonka olen sen seitsemän vuotta sitten ostanut itselleni hamekankaaksi. Kangasta kului tosi vähän. Jemmasta löytyi hämmentävän pitkä pätkä punaruskeaa vinonauhaa, ei mitään käsitystä miksi olen sen hankkinut, väriltään se oli onneksi juuri sopivan epäsopiva.



Kirjan mukaan essussa on myös hyvä olla tasku. Opuksen tekijä helli ajatusta pikkuruisesta taskusta johon sujautetaan sellainen uudenaikainen minimaalinen musiikkisoitin sulostuttamaan kodinhengettären arkiaskareita. Minä ompelin kuitenkin ihan kännykän mentävän taskun. Tai oikeastaan leikkasin risojen farkkujen takataskun irti ympäryksineen päivineen ja ompelin essuun. Vähänks nopeeta! Eikä tarvinnu tuhrata saumanvarojen ja tikkausten kanssa.


Ällistyttävää koko jutussa on se kuinka elämäni on muuttunut kohti parempaa tämän ompeluksen seurauksena. Esiliina suojaa näppärästi keittiöhommissa, siivotessa, puutarhassa ja minun tapauksessani erityisesti ruokapöydässä (ruokalappu olisi aikuisella jotensakin nolo?). Ei enää rasva- ja kahvitahroja tai jauhopölyä rinnuksilla. Esiliinan ansiosta vaatteeni ovat toisinaan puhtaat vielä illallakin! Vapise Vanish Oxi Action.

Ja nyt kun pääsin niistä karmivista tilkkuankoista tulee essua todella käytettyäkin. Suunnittelen jo innoissani useamman erilaisen esiliinan ompelemista. Esiliina on oikeesti kätevä!

maanantai 8. elokuuta 2011

"Seepratkin heittää volttia kun tää taas bloggaa..."

Nyt kun kesä on hoidettu alta pois, voi tännekin taas jotain raapustaa :)

Alkukesästä ompelin Surrur- tee oma marimekkosi -kirjan ohjeella haalarin unipuvuksi (Seepra-haalari koossa 110cm, sama koko kävisi myös vajaan metrin mittaiselle mutta meidän naturisti on tosissaan aateensa kanssa eikä pukeutunut). Hupaisa vaate ja ihan toimivakin mutta ei miellytä käyttäjäänsä. Taitaa ymmärtää näyttävänsä hassulta.

"Siis...häh! Mikä tää on?" 

"No olkoon sit ton mieliks..." 

"Jos hyppis vähän vauhtia..." 

"Ja keskittyis..." 

"Niin vois tehdä voltin!" 


"Punttitreenikin tää päällä sujuu." 


"Oikeestaan tää on aika hyvä hyppimiseen!" 


"Niin-joo, voi tässä näköjään vähän huilatakin..."  




Ja sit se naturisti tunki kuitenkin joka kuvaan mukaan, siitä oudot rajaukset. 





keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Ritari Arthurus - Kaikkien kahvinjanoisten sankari

Esikoisen päiväkerhossa oli ennen vappua naamiaiset. Kun kysyin lapselta miksikähän hän haluaisi pukeutua oli ensimmäinen vastaus: "Leikkuupuimuriksi." Pienen taivuttelun jälkeen ritarinasu onneksi kelpasi mainiosti.


Asun ohjeet ovat pääpiirteissään Sirpa Kontio-Nikaman kirjasta Kahvipussin uusi elämä. Olin ottanut kirjan joskus aiemmin selailtavaksi kirjastosta ja naamiaistiedotteen tullessa riensin kipinkapin hakemaan sen uudelleen lainaan. Pukuun tarvittavat materiaalit löytyivät kaikki kuin ihmeen kaupalla jemmasta, mitään ei tarvinnut erikseen hankkia. Kahvipusseja olin säästellyt ilman sen kummempaa visiota jo jonkin aikaa, kilpeen ja rintahaarniskaan sain täytevanun vanhasta pinnasängyn suojuksesta ja neljä D-rengastakin olin vuosia sitten hankkinut toteuttamatta jääneeseen ompeluprojektiin. Vähänkö oli siis tuuria! Täältä meidän kylältä kun noita käsityötarvikkeita ei oikein saa hankittua.


Unohdin jo montako pussia meni kaiken kaikkiaan mutta miekkaan niitä ei enää riittänyt. Mies kuitenkin improvisoi miekan kiitettävän näppärästi myöskin jemmasta löytyneistä tarvikkeista: rautalanka henkarista, ilmastointiteipistä ja foliosta. Miekka on justiinsa passelin heppoinen ettei taistelunhaluinen neljävuotias saa sillä pahempaa vahinkoa aikaan. Kerhossakaan miekkaa ei ollut tarvinnut toimittaa asehuoneeseen vaikka paikalle oli taistelutoveriksi saapunut merirosvo sapeleineen.


Koko asu on muuten hämmästyttävän kestävä. Olen selvästi täysin aliarvioinnut kahvipussien mahdollisuudet. Vapustahan on jo parisen viikkoa (meillä vain murto-osa leluista kestää niin kauan...) ja ainoastaan miekka on kärsinyt pieniä vaurioita kun kuopus yritti kuoria siitä foliot. Arveli ilmeisesti että sisällä saattaisi olla suklaata.  
Koska meillä päin ei ole näkynyt lohikäärmeitä tai muita ritareiden toimialaan kuuluvia otuksia käydään taistelut yleensä pikkuveljeä vastaan. Se ei pahemmin miellytä mainittua pikkuveljeä.


(Tässä kylläkin murjotetaan sitä että äiti otti kuvia vain isoveljestä.)

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Käsityöllinen takatalvi

Tämän kertainen blogihiljaisuus ei sitten johtunutkaan puutarhailukiireistä niin kuin ennustin, vaan siitä että hukkasin kamerani. Kamera löytyi sitten kumminkin, aivan viimetingassa, olin jo kaupassa ostamassa uutta kun entinen ilmiintyi laukkuun josta olin jo mielestäni monta kertaa sitä etsinyt. Hyvä niin.

Löytyneestä kamerasta löytyi käsityökuvia jotka näillä keleillä näyttävät jo auttamattoman talvisilta.


Neulekoneharjoitelmina vallan kelvolliset perusvillahousut ja liian kittana villapaita kuopukselle. Lapsi sai paidan sovituksesta trauman. On ilmeisesti sitten vähän kutiavampaa sorttia. Heti kun vedin tämän Nalle-lankaisen luomuksen päänsä yli alkoi sydäntäsärkevä parkuna "NYY POI-II!!!" Eli ei ole pidetty. Housut on ok kun eivät koske ihoa mistään kohti.




Epäilin jo että lopultakin valmistunut pöllöpaita (aloitettu viime kesänä) kokee saman dramaattisen hylkäämisen mutta vissiin Florica on himpun pehmeämpää. Tai sitten riittävä kylmyys kaupitsee karheankin langan. Mulattuaan näet aikansa hileisessä rantavedessä pääsiäisen mökkireissulla Lapsi pukeutui paitaan vapaaehtoisesti.


Pöllöpalmikot samasta Kate Daviesin ohjeesta kuin isoveljelle aiemmin ja lankana samoin kaksinkertainen
 Florica. Silmukkamääriä laskeskelin Zimmermanin ohjeiden mukaan ja sen verran olin tajunnut kasvunvaraa laittaa että vielä mahtui päälle. Sovituskuvia ei ole koska kamera oli jo mökkimatkan aikaan kadoksissa ja sen jälkeen vaate ei ole kelvannut.

Olen tullut siihen tulokseen että pikkulapsille voisi olla fiksumpaa neuloa villatakkeja koska lapsen vartalonympärykseen nähden pää on hirmu suuri ja kädet ja hartiat aika rimpulat. Tuosta kaarrokkeen seudusta tulee jotenkin häiritsevän muotoinen ja kaula-aukosta suhteessa hirmu suuri. Edestä avattavaan neuleeseen saisi pääntien vähemmän avonaiseksi.

Tällä neulomistahdilla voisikin jo aloittaa Lapselle uuden villatakin ensi talvea varten.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Monisuuntainen puuhailuhäiriö

Ompelumasennuksesta on selvästi siirrytty neulemaniaan. Laskin tehneeni eilen yhteensä kuutta eri neuletta. Nurkat on siis täynnään keskeneräisiä töitä joista osa on vakavassa ufoutumisvaarassa.

Olenkin panostanut erikoisesti ufojen ehkäisyyn (kuulostaa tosi terveeltä :D), varsinkin kun puutarhailukuume antaa jo merkkejä itsestään. Kävin tänään jo lapioimassa kinoksia matalammiksi kasvihuoneen ympäriltä, ihan kuin se jouduttaisi kevään tuloa... Viime vuonna puutarhailu lamautti käsityörintaman ja etenkin bloggailun melko totaalisesti koko kesäkaudeksi.

 

Niin, valmiiksi sain nämä. Koneella neulotut villahousut esikoiselle. Kivasti tuli tuota kasvunvaraa. Mittailin vähän sieltä ja täältä, lasta ja vanhoja vaatteita ja koitin sen mukaan laskeskella silmukoita ja kerroksia. Vaan johan se on kohta villahoususesonki ohikin, pidetään sitten ensi talvena (tai siirrytään välikausivaatteisiin nyt heti niin noita voi vielä vähän aikaa käyttää haalarin alla).


Oikeastaan olen aika tyytyväinen noiden housujen väreihin. Tulee ihan Metsolan joustofroteet mieleen. Väritys sinällään oli sattuman sanelemaa, käytin niitä lankoja mitä jemmassa oli. Sattui olemaan Novitan Floricaa, hyvin luisti koneessa. Kumpikin lahje on neulottu tasona ja sitten ommeltu yhteen. Lahkeensuissa ja vyötäröllä 1o1n-resoria ja muuten sileää. Jotain porrastusten tapaista yritin takapuolelle tehdä.


Ajattelin housut kuvan villapaidan pariksi mutta taitaa paita olla ensi talvena jo pieni. Pitää sitten kehittää jotain muuta tilalle. Paidan neuloin viime kesänä vaan jäi kuvaamatta ja onkin nyt jo vähän nuhjuinen. Ohje on laajalti suosittu Owlet, suunnittelijana Kate Davies. Eli pöllöjä siis on tuossa kaarrokkeessa, nämä kuvat on vähän kehnot kuten yleensäkin. Lanka tässäkin Novita Florica, kylläkin kaksinkertaisena ja paita siis tietty käsin neulottu.



+
Malli oli iloinen kun sai lahjukseksi popcornia.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Hellittää

Talvi hellittää otettaan, flunssakausi myös ja ehken iloisimpana juttuna: Ompelumasennus hellittää!
Olikin aika paha. Monenmoista juttua meni pieleen, etenkin ne kaavakirjan ompelukset. Ja neulekoneen kanssa takkusi myös. Tilannetta pahensi ankara infektiokierre, ihan tavallisia räkä- ja mahatauteja vaan mutta taukoamatta.

Mutta nyt menee siis jo paremmin. Sain jopa valmiiksi jo syksyllä aloitetun setin kuopukselle. Onneksi on vielä sopivia (kaikki kokoa 92cm).  Paita koiran kuvalla ja tähtimyssy tuollaista lörpäkemallia. Paidan kaava ja koirakuvio jostakin Ottobresta ja myssy ihan omasta päästä lapsen pään  mitoilla muistellen jossakin blogissa joskus nähtyä ohjetta. (Pahoittelen hataria lähdetietoja.)





Vaaleanruskea velourliivi jossa pallotrikoovuori. Kaava on Ottobren Selleri-velourliivi. Tämä on livenä ihan älyttömän lutuinen vaikka ompelujälki onkin paikoin aika nuhruista. Hirmu pehmoinen ja herttainen vaate. Ja lapsi ei ole sovituskerran jälkeen suostunut pukemaan sitä päälleen ollenkaan. Huokaus.

Vaikka lutuinenhan tuo meidän normaalisti ihan naturistina viihtyvä vaatekielteinen pikku-ukkokin on. Somasti puki rekvisiitta-reinotkin jalkaan kun äiti pyysi. Tässä Mummon iloksi vähän kuvia:







Kevään innoittamana inventoin kässämateriaalivarastojani ja totesin että säilön ihan joutavia jämäsilppuja ja muuten inspiraatiolle tuhoisia kammotusmatskuja. Päätin tehdä radikaalin ratkaisun ja luopua jo viime keväänä aloittamastani yrityksestä ommella koko varastosta jotakin. Monta pussia ja nyssäkkää poistui mikä mihinkin ja nyt on vaan kivoja ja käyttökelpoisia tarvikkeita jäljellä. Mikä helpotus! (Pieni häiritsevä ääni tosin muistuttaa silloin tällöin että saatan katua ratkaisuani kun seuraava pula-aika koittaa.) Enhän mä ole oikeasti voinutkaan ommella itselleni mitään kivaa kun jemmassa on ollut vain uikkarilycraa, laadukasta mutta väärän väristä villakangasta ja räikeää fleeceä (varsinaisia Muodin huipulle -haasteita, hih-hih).Nyt siis odottelen postista kangaskaupan pakettia...