keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Ritari Arthurus - Kaikkien kahvinjanoisten sankari

Esikoisen päiväkerhossa oli ennen vappua naamiaiset. Kun kysyin lapselta miksikähän hän haluaisi pukeutua oli ensimmäinen vastaus: "Leikkuupuimuriksi." Pienen taivuttelun jälkeen ritarinasu onneksi kelpasi mainiosti.


Asun ohjeet ovat pääpiirteissään Sirpa Kontio-Nikaman kirjasta Kahvipussin uusi elämä. Olin ottanut kirjan joskus aiemmin selailtavaksi kirjastosta ja naamiaistiedotteen tullessa riensin kipinkapin hakemaan sen uudelleen lainaan. Pukuun tarvittavat materiaalit löytyivät kaikki kuin ihmeen kaupalla jemmasta, mitään ei tarvinnut erikseen hankkia. Kahvipusseja olin säästellyt ilman sen kummempaa visiota jo jonkin aikaa, kilpeen ja rintahaarniskaan sain täytevanun vanhasta pinnasängyn suojuksesta ja neljä D-rengastakin olin vuosia sitten hankkinut toteuttamatta jääneeseen ompeluprojektiin. Vähänkö oli siis tuuria! Täältä meidän kylältä kun noita käsityötarvikkeita ei oikein saa hankittua.


Unohdin jo montako pussia meni kaiken kaikkiaan mutta miekkaan niitä ei enää riittänyt. Mies kuitenkin improvisoi miekan kiitettävän näppärästi myöskin jemmasta löytyneistä tarvikkeista: rautalanka henkarista, ilmastointiteipistä ja foliosta. Miekka on justiinsa passelin heppoinen ettei taistelunhaluinen neljävuotias saa sillä pahempaa vahinkoa aikaan. Kerhossakaan miekkaa ei ollut tarvinnut toimittaa asehuoneeseen vaikka paikalle oli taistelutoveriksi saapunut merirosvo sapeleineen.


Koko asu on muuten hämmästyttävän kestävä. Olen selvästi täysin aliarvioinnut kahvipussien mahdollisuudet. Vapustahan on jo parisen viikkoa (meillä vain murto-osa leluista kestää niin kauan...) ja ainoastaan miekka on kärsinyt pieniä vaurioita kun kuopus yritti kuoria siitä foliot. Arveli ilmeisesti että sisällä saattaisi olla suklaata.  
Koska meillä päin ei ole näkynyt lohikäärmeitä tai muita ritareiden toimialaan kuuluvia otuksia käydään taistelut yleensä pikkuveljeä vastaan. Se ei pahemmin miellytä mainittua pikkuveljeä.


(Tässä kylläkin murjotetaan sitä että äiti otti kuvia vain isoveljestä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti