maanantai 31. lokakuuta 2011

Ai ei kelpaa vai!

Uups! Ne teki sen taas! Molemmat pikkujäbät venähti pituutta loppukesästä yhtäaikaa maissinvarsien kanssa. Siis ompelemaan. Haastavaa hommasta teki se että esikoinen 5v on alkanut todellakin osoittaa merkkejä siitä että tajuaa 'vauvojen' vaatteiden ja 'isojen' vaatteiden eron. Että jos sille meinaa ommella niin ois paras kehittää ihan uusi tyyli.

Ensimmäisenä ompelin dinosaurustrikoon pois nurkista kuleksimasta.


Isomman paitaan tein hihaan t-rex-merkin.


Tämä paita kelpasi miten kuten isommalle. Pienempi oli ikionnellinen omastaan, julisti: "Hymin hyppiipomppii" ja hyppeli tiehensä.

Koska esikoisen vaatepula on akuutimpi, pienemmällä nyt sentään jotain päälle pantavaa on kun on perinyt veljensä vanhat, tein uuden yrityksen hahmottaa kehittyvän tyylitajun suuntaa. Traktoreita ken ties?


Ihan menneen talven lumia. Tai sen värisiä. Kellään tutullakaan ei oo keltaista rakua.

Mustaa joustista ja autoja? Ihan nappilistakin.


Mehtään meni. "Ihan mamma". Ei kelvannut.

Entäs pingviinit raitaresorilla?


Ai ei. No antaa olla sitten.

Uhosin ompelevani vain kuopukselle, hän kun vielä arvostaa luomuksiani.


Apinamies otti paidan ja kalsarit iloisesti vastaan.


Ilahduin iloisuudesta niin että ompelin vielä jämistä myssyn.


Pikkuveljen tyytyväisyys sai lopulta esikoisenkin hyväksymään muutaman tekeleeni koekäyttöön.




Kaikki kaavat Ottobre-lehdistä, ainakin Little Buddies (1/2010), Villi Viikinki (6/2010) ja Stripy Legs (6/2009). Koko isommissa 116cm (A on 112cm pitkä) ja pienemmissä 98cm (T:n pituus tuntematon, lienee liki 98 senttiä ihan oikeastikin). Myssy on Muraveinik-pipo lehdestä 4/2011, tuolla kaavalla aion yrittää tehdä talvimyssyjä pojille. Kaavan koot loppuu oikeastaan 50 senttiin mutta mun leikkuu- ja ompelutarkkuudella näyttää käyvän isompaankin päähän :)

lauantai 29. lokakuuta 2011

Pää lämpimänä


"Parempi pipo päässä pakkasella kuin kymmenen aietta kerällä" on vuosien varrella osoittautunut sen verran vankaksi totuudeksi että aloitin jo kesähelteillä näiden tikuttelun:



Brambles beret Novitan 7-veljeksestä. Ohje oli oikein hauska neuloa. Välillä on vaan niin mukava väkertää noita palmikoita kaavion mukaan. Etenkin jos työn valmiiksi saaminen ei kestä iäisyyttä. Neuloin ohjeen kolmesta vaihtoehdosta sen pisimmän myssyn ja jatkoin vielä resoria ohjetta pidemmäksi. Pysyy paremmin korvien peittona. Ja resorin tein taas kerran 1 nurin, 1 kiertäen oikein kun mun käsissäni siitä tulee silleen siistimpi. Takaraivolle muodostuu tälläinen kukkakuvio.





Toisena tekeleenä vihreä Puro-pipo Novitan edellisestä (3/2011)  lehdestä. Lankana arvatenkin Novitan Puro, väri Metsä, hamstrasin sitä viime talvena jemmaan ja nyt tuntuu että oisi voinut hamstrata enemmänkin. Se on kiva väri. Ohje on  mielestäni siitä onnistunut että se mukavasti jakaa huomion langan omien väriraitojen ja mallineuleen raitojen välillä. Pelkästään sileässä neuleessa langan raidat ovat mielstäni liian suuressa roolissa ja mutkikkaampi mallineule taas hukkuu helposti värien sekaan. Tässä neulottiin vain vuorotellen sileää sopivilla puikoilla ja joustinta isoilla puikoilla.

  Pipoja neuloessa pohdiskelin sanontoja. "Pidä pää kylmänä"-kehoitus ei oikein sovi yhteen pipon käytön kanssa mutta entäs "Ei paljon päätä palella", ei sekään nyt niin positiiviselta kuulosta? Mikä se nyt on se pään tavoitelämpö? Onko lämmin pää neuloosin syy vai seuraus?


 Kuuli pinssi Virkkuukoukkusesta.







maanantai 24. lokakuuta 2011

Mukamas vesiputous

  Sinnikäs UFO*jen vastainen taistelu on tuottanut tulosta. Viime talven koneneulontakauden aikana aloitettu uhkarohkea topin tekele valmistui. Uhkarohkea sikäli että otin tavoitteeksi neuloa topin kaavojen mukaan joilla oikeastaan pitäisi tehdä ompelemalla trikoosta sellainen vesiputoustopiksi kutsuttu härpäke. Eli toppi jossa etukappaleen ylileveä yäosa laskeutuu kaunille vesiputousmaisille laskoksille rinnan päälle. Eihän se näemmä ihan vastaa esikuvaansa. Laskoksia kyllä on mutta väärissä kohdissa.   


No onneksi se edes vähän lämmitää.
Lankana Novita Florica jota muinoin jäi yli Vine Yoke Cardiganista.

Tuossa yllä olevassa kuvassa ei oikein erotu mutta kaulassa komeilee ihan ite tehty hopeariipus. Käväisin kansalaisopistossa hopeasavilehti-kurssilla. 


  Riipus on tehty sivelemällä vadelman lehden taustapuolelle hopeasavilietettä. Välillä tekele kuivattiin hiustenkuivaajalla ja sitten siveltiin lisää lietettä kunnes savikerros oli tarpeeksi paksu. Kuivat työt ohjaaja poltti retkikeittimellä. Onnistuu kuulemma ihan kotioloissakin. Kummallista ainetta kerrassaan.


 Kurssi käsitti kaksi kokoontumiskertaa joista ensimmäiselle en päässyt infernaalisen angiinan takia. Yhden kerran aikana sain sitten aikaan tämän ja lisäksi varsin harmillisen hopeasavikärpäsen pureman sain myös. Harmillisen sikäli että homma on muuten kivaa mutta matskut tulee äkkiä aika tyyriiksi. Varsinkin jos aikaansaannos ei sitten olekaan mieluinen. Neljän kerran peruskurssin kävin vielä jatkoksi mutta se saa toistaiseksi riittää.  Peruskurssin töistä laitan kuvat myöhemmin jos ilkiän, niistä osa on näet melkoisia räpellyksiä.

(*UFO= unfinished object = keskeneräinen tekele)

torstai 6. lokakuuta 2011

Miksi en ole tajunnut tätä jo paljon aiemmin?


Ompelin essun. Moisen ajatuksen sain selattuani Nathalie Mornun Ihanat essut! -kirjaa. Siinä esiliina on saatu vaikuttamaan mitä vetovoimaisimmalta vaatekappaleelta. Kivoja kuvia ja jonkinlaisia ohjeitakin on useampia. Kunnollista kaava-arkkia kirjaan ei valitettavasti kuulu ja koska pienoiskaavojen kanssa puuhailu ja suurentelu ja ties mikä vaikutti hankalalta niin kaivoin siivouskomerosta talon tähän asti ainoan esiliinan ja leikkasin sen mukaan.

Komerossa majaillut essu lienee saapunut residensiimme jonkinlaisena keittiötarvikekylkiäisenä, ainakaan kukaan ei tunnusta sitä tarkoituksella ostaneensa. Essu sinällään olisi ihan käyttökelpoinen mutta ei lainkaan puoleensavetävä. Se on koristeltu(?) tilkkutyömäisillä ankkojen kuvilla.


Uuden essun tein ihananrumasta puuvillakankaasta jonka olen sen seitsemän vuotta sitten ostanut itselleni hamekankaaksi. Kangasta kului tosi vähän. Jemmasta löytyi hämmentävän pitkä pätkä punaruskeaa vinonauhaa, ei mitään käsitystä miksi olen sen hankkinut, väriltään se oli onneksi juuri sopivan epäsopiva.



Kirjan mukaan essussa on myös hyvä olla tasku. Opuksen tekijä helli ajatusta pikkuruisesta taskusta johon sujautetaan sellainen uudenaikainen minimaalinen musiikkisoitin sulostuttamaan kodinhengettären arkiaskareita. Minä ompelin kuitenkin ihan kännykän mentävän taskun. Tai oikeastaan leikkasin risojen farkkujen takataskun irti ympäryksineen päivineen ja ompelin essuun. Vähänks nopeeta! Eikä tarvinnu tuhrata saumanvarojen ja tikkausten kanssa.


Ällistyttävää koko jutussa on se kuinka elämäni on muuttunut kohti parempaa tämän ompeluksen seurauksena. Esiliina suojaa näppärästi keittiöhommissa, siivotessa, puutarhassa ja minun tapauksessani erityisesti ruokapöydässä (ruokalappu olisi aikuisella jotensakin nolo?). Ei enää rasva- ja kahvitahroja tai jauhopölyä rinnuksilla. Esiliinan ansiosta vaatteeni ovat toisinaan puhtaat vielä illallakin! Vapise Vanish Oxi Action.

Ja nyt kun pääsin niistä karmivista tilkkuankoista tulee essua todella käytettyäkin. Suunnittelen jo innoissani useamman erilaisen esiliinan ompelemista. Esiliina on oikeesti kätevä!