torstai 6. lokakuuta 2011

Miksi en ole tajunnut tätä jo paljon aiemmin?


Ompelin essun. Moisen ajatuksen sain selattuani Nathalie Mornun Ihanat essut! -kirjaa. Siinä esiliina on saatu vaikuttamaan mitä vetovoimaisimmalta vaatekappaleelta. Kivoja kuvia ja jonkinlaisia ohjeitakin on useampia. Kunnollista kaava-arkkia kirjaan ei valitettavasti kuulu ja koska pienoiskaavojen kanssa puuhailu ja suurentelu ja ties mikä vaikutti hankalalta niin kaivoin siivouskomerosta talon tähän asti ainoan esiliinan ja leikkasin sen mukaan.

Komerossa majaillut essu lienee saapunut residensiimme jonkinlaisena keittiötarvikekylkiäisenä, ainakaan kukaan ei tunnusta sitä tarkoituksella ostaneensa. Essu sinällään olisi ihan käyttökelpoinen mutta ei lainkaan puoleensavetävä. Se on koristeltu(?) tilkkutyömäisillä ankkojen kuvilla.


Uuden essun tein ihananrumasta puuvillakankaasta jonka olen sen seitsemän vuotta sitten ostanut itselleni hamekankaaksi. Kangasta kului tosi vähän. Jemmasta löytyi hämmentävän pitkä pätkä punaruskeaa vinonauhaa, ei mitään käsitystä miksi olen sen hankkinut, väriltään se oli onneksi juuri sopivan epäsopiva.



Kirjan mukaan essussa on myös hyvä olla tasku. Opuksen tekijä helli ajatusta pikkuruisesta taskusta johon sujautetaan sellainen uudenaikainen minimaalinen musiikkisoitin sulostuttamaan kodinhengettären arkiaskareita. Minä ompelin kuitenkin ihan kännykän mentävän taskun. Tai oikeastaan leikkasin risojen farkkujen takataskun irti ympäryksineen päivineen ja ompelin essuun. Vähänks nopeeta! Eikä tarvinnu tuhrata saumanvarojen ja tikkausten kanssa.


Ällistyttävää koko jutussa on se kuinka elämäni on muuttunut kohti parempaa tämän ompeluksen seurauksena. Esiliina suojaa näppärästi keittiöhommissa, siivotessa, puutarhassa ja minun tapauksessani erityisesti ruokapöydässä (ruokalappu olisi aikuisella jotensakin nolo?). Ei enää rasva- ja kahvitahroja tai jauhopölyä rinnuksilla. Esiliinan ansiosta vaatteeni ovat toisinaan puhtaat vielä illallakin! Vapise Vanish Oxi Action.

Ja nyt kun pääsin niistä karmivista tilkkuankoista tulee essua todella käytettyäkin. Suunnittelen jo innoissani useamman erilaisen esiliinan ompelemista. Esiliina on oikeesti kätevä!

3 kommenttia:

  1. Ei toi kangas ruma oo, nätti kuten essukin. Viimeinen kuva "Mirja ja suuuri kurpitsa" hymyilytti :)

    VastaaPoista
  2. Kiva essu. Pitäisiköhän munkin tehdä uusi. Nykyinen on musta ja siinä lukee Pan Acido.

    VastaaPoista
  3. Sanna: Tuossa essussa sulautuu hyvin kurpitsapenkkiin. Toi on muuten meidän ainoa kurpitsa tänä kesänä, eikä edes kovin suuri. Kesäkurpitsoita sitävastoin oli monta ja ne vasta suuria olivatkin...

    Päivi: Ompele ihmeessä. Mahavaivalääkkeen nimi essussa ei voi tuoda hyvää karmaa kokkaukseen :)

    VastaaPoista