sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Marraskuun harmaa

Melkein unohdin tämän villapaidan joka valmistui pari viikkoa sitten.


Projekti alkoi jo kesällä kun Neulovat Naapurit visiteerasivat läheisellä lammastilalla lankaostoksilla. Itse olin estynyt osallistumasta retkeen joten tilan tarkempi sijainti on minulle edelleen mysteeri. Lankaa kuitenkin sain minäkin. Tuollaista harmaan ruskeaa, kohtalaisen paksua ja varsin lampaisaa.

Tehtyäni ensin useamman mallitilkun ryhdyin rohkeasti neulomaan. Suunnitelmat olivat alkuvaiheessa hatarat mutta suureelliset. Jonkun tovin paidan helmaa neulottuani selkiytyivät sitten ajatuksetkin ja tajusin että kaavailemani mittavat kelttiläiset solmupalmikot olisivat olleet paitsi liikaa kyvyilleni myös langalle hivenen epäsopivia.

Yllätyin näet tämän tyyppiseen lankaan tottumattomana siitä että siitä neulottu pinta ikään kuin tasoittuu itsekseen. Yksittäiset silmukat sulautuvat yhtenäiseksi pinnaksi erittäin viehättävästi ja sileästä neuleesta tulee lähes yliluonnollisen tasaista. Hieno juttu mutta vaikuttaa myös niin että palmikot eivät erotu mitenkään terävästi.

Siispä täyskäännös suunnitelmiin ja turhat krumeluurit yli laidan. Päädyin lopulta neulomaan helmaan ja hihansuihin yksinkertaiset poikittaiset palmikkokaistaleet ja vielä niiden reunaan jonkinlaisen i-cordin. Jonkinlaisen siksi että en ole mokomaa ennen kokeillut enkä ole varma menikö se niin kuin piti. Paikoin jouduin lopuksi ompelemalla vähän kiristelemään reunusta vaan eiköhän tuo asiansa aja noinkin. Palmikkokaistaleet neuloin aina reunimmaisesta silmukasta suoraan paidan reunaan kiinni niin että niitä ei sentään tarvinnut ommella.

Kaula-aukon jätin tahallani väljäksi ettei paita vaan kutittaisi niskaa. Kun en muuta keksinyt niin neuloin vain  sileää sen verran että reuna kääntyy rullalle ja muistuttaa ulkonäöltään etäisesti noita helman ja hihojen reunuksia.  Kauluksen sisään sopii hyvin huivi jos rupeaa paleltamaan.


Mitoitus osui pituutta lukuun ottamatta kohdalleen. Kastelun jälkeen neuleesta tuli pidempi kuin olin ajatellut. Kotipaidaksi tämä on oikein hyvä mutta koska helma on liian pitkä takin alle ei tässä viitsi kylillä kuljeskella. Tai pitää hankkia pitempi takki. Paita on myös kevyt, painoa on noin 550 grammaa. Elikkä kun tilasin lankaa kaksi kiloa tarkoituksenani neuloa kaksi aikuisten paitaa niin taitaapa olla reilusti. Ei kyllä haittaa. Lanka on kivaa neuloa ja tosi lämpöistä käyttää.

Kunnon suunnitelman puuttuminen aiheutti huomattavaa edestakaisin soutamista ja huopaamista ja yleistä luovimista epämääräisyyksien karikoissa vaan kivahan siitä lopulta tuli. Yksinkertainen neulepinta on mielestäni todella kaunis, muistuttaa ajan harmaannuttumaa ja käytössä hioutunutta puupintaa väriltään ja elävyydeltään.

Iloinen

Kuopukselle kannattaa ommella. Hän tuli hyvin iloiseksi traktoripaidasta ja pehmeistä housuista.


Ottobren kaavoilla edelleen, paita Little Buddies, housut High Jump yksinkertaistettuna kylläkin. Jätin taskut pois osin laiskuuttani, piti saada nopeasti valmista nääs ja osin ihan siitä syystä että kohdehenkilö tykkää jemmata paperinenäliinoja taskuihinsa. Ja minä en ole vielä oppinut että kaikki lastenvaateidenkin taskut pitäisi tarkistaa ennen pyykkikoneeseen laittoa. Nimimerkillä Ei enää paperihitukatastrofeja, kiitos! Nyöriäkään en laittanut vyötärölle, riesaa vaan niistäkin. Pikkujäbä ei osaa niitä itse solmia eikä myöskään avata ja kun kaverin motto on "Mä itte!!!" ja auttaa ei saisi niin ihan kunnon kuminauha resorin sisällä estää konflikteja tehokkaasti.

Myös lakki aiheutti riemastusta ja onhan tuo aika hulvattoman näköinen :D


Kaavana se Muraveinik ja kangas päällisessä tuommoista pörrökarvaa kuten kuvasta näkyy ja vuorena ohutta fleeceä. Ei ole vaan oikein kelit olleet tälle sopivat vielä.



Esikoiselle ompelin kaapissa lymyilleestä pöllötrikoosta paidan. On se nyt jotensakin kelvannut vaan pitäisiköhän vaihtaa tuo pääntieresori kuitenkin mustaan?