tiistai 14. helmikuuta 2012

Printteristämme kömpi dinosaurus

Liika yksitoikkoisuus käsityörintamalla teki tehtävänsä ja syttyi inspiraatio. Eli pakottava tarve ommella huisin hieno pehmolelu, mieluiten hirmuinen dinosaurus. Jonkin aikaa kärsin suuruuusharhasta ja uskoin piirtäväni tarvittavat kaavat itse, sitten järjenvalo alkoi kuitenkin pilkahdella (samaan tapaan kuin palovaroittimen toimintakunnosta kertova valo) ja selkeyden hetkellä käännyin kaikkitietävän Googlen puoleen. Niin löytyi Australiasta firma joka myy hienoja pehmoeläinten kaavoja netitse. Visan vinkaisua myöhemmin putkahti printteristämme tyrannosaurus. Tai no, piti sen ensin käydä leikkauspöydän ja ompelukoneen kautta mutta kuitenkin. Kyllä oli kätevää!


Saurus on ommeltu veloureista ja täytetty vanulla. Ohje suosittelee käyttämään raajojen täytteenä jotain muovirakeita mutta koska niitä ei ollut, enkä teidä mistä saakaan niin vanulla mentiin. Ilmeisesti ne rakeet olisivat painavampia ja muovautuvampia niin että saurus pysyisi paremmin jaloillaan, nyt se tuppaa ottamaan rennosti ja kellahtelee kyljelleen.

Itse ompelu oli yllättävän helppoa ja ohje selkeä. Ihan vinkkinä vaan että kannattaa pitää ne kaavan osat nuppineulattuna leikattuihin osiin kiinni, löytyy sitten ne oikeat kirjaimet ja muut kohdistuspisteet helpommin. Kaavan nähdessäni näet ensin ihastuin että "Olipas hyvä ostos. Tällaisia kaavoja en olisi itse ikinä osannut tehdä.". Sitten kauhistuin että "Mitenkäs näin monimutkainen palapeli oikein kasataankaan?" Ei se vaikeaa ollut sitten ollenkaan. Ihan vaikutuin siitä miten dino hiljalleen syntyi siinä silmieni edessä. Jossain vaiheessa lapsetkin kiinnostuivat prosessista, etenkin tyhjän sauruksen nahan täyttäminen vanulla kiehtoi heitä suuresti.


Niin, se hankalin vaihe oli ehdottomasti osien leikkuu kaavojen mukaan. Kaavat ovat aika kiemuraisia ja ohje neuvoo piirtämään ääriviivat ensin kaavan mukaan kankaalle. Varmasti hyvä vinkki mutta kun en omista kunnollisia merkkausvälineitä (tarviisi olla varmaan hyvä tussi tai sellainen liitujauhokynäkin voisi toimia). Ompelijan liidulla ei oikein saanut velouriin niin selkeitä ääriviivoja että niistä olisi ollut mitään apua. Kuvan mukaisilla välineillä sitten leikkelin. Tarkkuus oli ilmeisesti riittävä koska ommellessa ei tullut ongelmia.

Kaavalle tuli hintaa noin 10 euroa jota kyllä ostosta harkitessani pidin aika kalliina. Olen kuitenkin huomattavan tyytyväinen, sillä ilman kaavaa dinosaurus olisi todennäköisesti jäänyt kokonaan tekemättä tai siitä olisi ainakin tullut huomattavasti vaatimattomampi. Kaavan sai maksamisen jälkeen välittömästi käyttöön ja sitä voi itselleen tulostaa rajattomasti. Hyvää on myös että kaava säilyy tietokoneella mukavasti tallessa. Ohje oli selkeä ja malli huolellisesti suunniteltu. En siis koe maksaneeni turhasta. Voi tosin olla että jos inspiraatio ei olisi ollut niin pakottava olisi vastaava kaava ehkä löytynyt vaikka kirjastosta, mene ja tiedä sitten häntä.


Tuossa leikkuukuvassa on itseasiassa työn alla jo seuraava dinosaurus, mahanahkaa vain odotellaan postissa saapuvaksi. Ja älkääs nyt paheksuko, en ihan oikeasti tilannut kangasta saadakseni siitä pikkuruisen tilkun pehmoelukan mahaksi vaan tulossa on ihan muista syistä tilattu kangaspaketti jossa sattuu olemaan toivoakseni juuri sopivan väristä velouria, niih.

Ensimmäinen saurus on esikoisen oma, nyttemmin nimeltään Karhunsaalistaja ja asuu pikkuautojen parkkitalossa silloin kun ei saalista karhuja. Poika on yleensä suhtautunut varsin viileästi pehmoleluihin mutta tämän kaverin kanssa muodostui selvästi jonkinlainen side viimeistään siinä vaiheessa kun valitsimme yhdessä sopivaa nappi-helmi yhdistelmää silmiksi ja saurus sai luonteensa. Karhunsaalistaja on ollut valmistumisestaan asti mukana nukkumaan mentäessä ja päiväaikaankin välillä leikeissä (Jee, onnistuminen!). Teddykarhut sen sijaan ovat saaneet pysyä vanhassa roolissaan saaliseläiminä ja grillattavana.



maanantai 13. helmikuuta 2012

Horisonttia pukkaa


Neulekonehommia olen puuhaillut tässä talven aikana jonkin verran. Kaikista ei kuvia ole mutta voin vakuuttaa että mitään vallankumouksellista en ole saanut aikaan. Melkolailla suoraa ja simppeliä vaan, ihan tulee Pulkkisen konserninjohtajan horisontit mieleen.

Isoin tekele ehken tämä villapaita Miehelle. Ihan ite otin mitat ja piirtelin kaavan jonkin opuksen mukaan ja laskeskelin silmukat.


Rupesin sitten neulomaan tietty silloin kun Mies oli viikon reissussa ja kun valmista paitaa sitten sovitettiin niin se oli ihan liian lyhyt. Outoa sinällään kun se oli ihan sen mittainen kuin oli tarkoituskin ja teoreettisesti sen olisi pitänyt olla sopiva mutta ei vaan käytännössä sitten ollut. Mies koitti lohdutella että on se melkein sopiva jos hän pitää koko ajan kädet alhaalla... Voihan ne napapaidat sopia jollekin teinitytöille mutta kun kohdehenkilö on enempi tuommoinen karvainen köriläs niin purkaahan sitä piti. Saumat auki ja etu ja takakappaleet takaisin kerälle ja uusiksi. Oonko ees sitkee! Nyt paitaa voi käyttää mutta mua häiritsee se että kainalon seutuun tulee tukalan näköisiä ryppyjä kun paita on päällä. Mies ei niistä suostu valittamaan, pelkää kai mielenterveyteni puolesta sen verran. Olen jo saanut vinkin että hihan pyöriötä loiventamalla voisi rypyt kuulemma poistua, kokeilen sitä jos taas joskus innostun paidan neulomisesta.

Lanka Novitan Ticotico, hyvin luisti koneessa ja yllättävän kivan näköinen valmiina pintana. Vähän vierastan noita kirjavia lankoja mutta isossa pinnassa kapeahkot raidat asettuukin ihan mukavastai. Langanmenekki ehken kuusi kerää, en ole aivan varma, varastot kun ovat vähän epämääräiset ja laajahkot. Ticoticoa ostin Citymarketin tarjouksesta noin 2,5 eurolla kerä joten eihän tuo silleen kallis villapaita ollut, kärsivällisyyttä kysyvä vain.



Joulupukin matkaan lähti jokunen pari villasukkia Nalle-langasta, useampaa eri kokoa ja jonkinlaiset muistiinpanot niistä kaikista raapustin joten perussukan neulominen alkanee olla hanskassa.


Pojille koitin tehdä villahousuja. Esikoiselle sainkin jonkinlaiset aikaan. Malli on kyllä haarankohdalta jotenkin outo, vähän semmoinen haaremihousutyyppinen. Pystyy niitä kuitenkin käyttämään jos pakko on ja eiköhän ne tämän talven pakkaset ole jo nähty. Kuopus ei sitten saanut villahousuja kun lanka loppui kesken jälkimmäisen lahkeen. Kerran purin koko homman ja yritin raidoittamalla saada langan riittämään mutta ei se silti riittänyt. Aku Ankkailut sen sijaan riitti siinä vaiheessa minulle ja kaivoin viime talvena neulotut raitahousut kuopukselle käyttöön.


Kaikenmaailman takkuamisesta huolimatta neulekone ei ole toistaiseksi joutunut varaston perukoille vaan töröttää sitkeästi keskellä olkkaria. Tämän sisustuksellisesti kyseenalaisen asemansa se on lunastunut onnistumalla sukkien lisäksi tuottamaan ilman häröilyä myös pipoja. Tämän hetken päähinemuoti sopii mainosti yhteen koneneulontataitojeni kanssa: ensin neulotaan resoria kaksi kertaa valmiin resorin pituuden verran, sitten sileää tasona liian pitkän pipon verran, päätellään, ommellan sauma ja kiinnitetään resori kaksinkertaiseksi ja lopuksi kurotaan pipon huippu kiinni. Ja kas, on valmistettu LÖRPÄKEPIPO! (Kuvia näistä ei ole juuri tullut otettua, Artsin päässä oleva oranssi pipo on keskivertoa vähemmän lörpöttävä kun lanka loppui kesken...)

Horisontti alkaa n.5sekunnin kohdalla