maanantai 13. helmikuuta 2012

Horisonttia pukkaa


Neulekonehommia olen puuhaillut tässä talven aikana jonkin verran. Kaikista ei kuvia ole mutta voin vakuuttaa että mitään vallankumouksellista en ole saanut aikaan. Melkolailla suoraa ja simppeliä vaan, ihan tulee Pulkkisen konserninjohtajan horisontit mieleen.

Isoin tekele ehken tämä villapaita Miehelle. Ihan ite otin mitat ja piirtelin kaavan jonkin opuksen mukaan ja laskeskelin silmukat.


Rupesin sitten neulomaan tietty silloin kun Mies oli viikon reissussa ja kun valmista paitaa sitten sovitettiin niin se oli ihan liian lyhyt. Outoa sinällään kun se oli ihan sen mittainen kuin oli tarkoituskin ja teoreettisesti sen olisi pitänyt olla sopiva mutta ei vaan käytännössä sitten ollut. Mies koitti lohdutella että on se melkein sopiva jos hän pitää koko ajan kädet alhaalla... Voihan ne napapaidat sopia jollekin teinitytöille mutta kun kohdehenkilö on enempi tuommoinen karvainen köriläs niin purkaahan sitä piti. Saumat auki ja etu ja takakappaleet takaisin kerälle ja uusiksi. Oonko ees sitkee! Nyt paitaa voi käyttää mutta mua häiritsee se että kainalon seutuun tulee tukalan näköisiä ryppyjä kun paita on päällä. Mies ei niistä suostu valittamaan, pelkää kai mielenterveyteni puolesta sen verran. Olen jo saanut vinkin että hihan pyöriötä loiventamalla voisi rypyt kuulemma poistua, kokeilen sitä jos taas joskus innostun paidan neulomisesta.

Lanka Novitan Ticotico, hyvin luisti koneessa ja yllättävän kivan näköinen valmiina pintana. Vähän vierastan noita kirjavia lankoja mutta isossa pinnassa kapeahkot raidat asettuukin ihan mukavastai. Langanmenekki ehken kuusi kerää, en ole aivan varma, varastot kun ovat vähän epämääräiset ja laajahkot. Ticoticoa ostin Citymarketin tarjouksesta noin 2,5 eurolla kerä joten eihän tuo silleen kallis villapaita ollut, kärsivällisyyttä kysyvä vain.



Joulupukin matkaan lähti jokunen pari villasukkia Nalle-langasta, useampaa eri kokoa ja jonkinlaiset muistiinpanot niistä kaikista raapustin joten perussukan neulominen alkanee olla hanskassa.


Pojille koitin tehdä villahousuja. Esikoiselle sainkin jonkinlaiset aikaan. Malli on kyllä haarankohdalta jotenkin outo, vähän semmoinen haaremihousutyyppinen. Pystyy niitä kuitenkin käyttämään jos pakko on ja eiköhän ne tämän talven pakkaset ole jo nähty. Kuopus ei sitten saanut villahousuja kun lanka loppui kesken jälkimmäisen lahkeen. Kerran purin koko homman ja yritin raidoittamalla saada langan riittämään mutta ei se silti riittänyt. Aku Ankkailut sen sijaan riitti siinä vaiheessa minulle ja kaivoin viime talvena neulotut raitahousut kuopukselle käyttöön.


Kaikenmaailman takkuamisesta huolimatta neulekone ei ole toistaiseksi joutunut varaston perukoille vaan töröttää sitkeästi keskellä olkkaria. Tämän sisustuksellisesti kyseenalaisen asemansa se on lunastunut onnistumalla sukkien lisäksi tuottamaan ilman häröilyä myös pipoja. Tämän hetken päähinemuoti sopii mainosti yhteen koneneulontataitojeni kanssa: ensin neulotaan resoria kaksi kertaa valmiin resorin pituuden verran, sitten sileää tasona liian pitkän pipon verran, päätellään, ommellan sauma ja kiinnitetään resori kaksinkertaiseksi ja lopuksi kurotaan pipon huippu kiinni. Ja kas, on valmistettu LÖRPÄKEPIPO! (Kuvia näistä ei ole juuri tullut otettua, Artsin päässä oleva oranssi pipo on keskivertoa vähemmän lörpöttävä kun lanka loppui kesken...)

Horisontti alkaa n.5sekunnin kohdalla

2 kommenttia:

  1. Hahah :D Taas oli niin hyvin sanankääntein varustettu postaus! Miusta toi paita on ihan pätevän näkönen, varsin hyvä tuotos. Eikä lörpäkepipoissa oo mitään vikaa! Eipähän kiristä.

    VastaaPoista
  2. Joo, ei lörpäkepipoissa muuten ole mitään vikaa, ne on vaan niin nolon yksinkertaisia :D

    VastaaPoista